Why do all good things come to an end?

Keskiviikkona elimme viimeisiä hetkiämme Martinissa. Adrian piti meille testin, johon emme olleet kovin hyvin valmistautuneet. Testi meni kuitenkin hyvin ja voimme tyytyväisin mielin nyt sanoa, että olemme hyvillä arvosanoilla suorittaneet yliopistotasoiset kurssit. JEI! Pitäisikö sittenkin lähteä opiskelemaan teologiaa? Ulkomaille?
Menimme viimeistä kertaa iltapäiväkerhoon. Siellä otimme lasten kanssa ryhmäkuvia ja leikimme. Saimme myös ruusut lahjaksi lapsilta. Tämän jälkeen koitti kohtalon hetki. Arviointikeskustelu Adrianin, Dusanin ja Itan kanssa. O-ou. Hämmentävin arviointikeskustelu ikinä. Slovakit puhuivat keskenään slovakkia ja lopulta Adrian tiivisti meille heidän sanomisensa. Se oli jännittävää. Hyvät arvioinnit tulikin. Loppupäivän vietimme pakkaillen tavaroita sekä menimme vielä syömään ulos ystäviemme kanssa.

Torstaiaamu koitti liian äkkiä. Olimme varautuneet loistavasti siihen, että tänä aamuna saattaisi kyyneleet vierähtää poskille, joten ei meikkiä. Kävimme sanomassa hyvästejä ihmisille Bible Schoolilla ja itkuhan siinä tuli. Saimme Dusanilta Kofolat matkaevääksi. Pääsimme huoltomiehen ajaman Saphiran kyydillä Wieniin asti. Matka sujui pääasiassa itkien hiljaisuudessa.

Adrian oli jättänyt meille käsityksen, että meidän pitäisi maksaa huoltomiehelle kyydeistä, hän ei kuitenkaan huolinyt rahaa maksuksi ja kätteli meitä ja lähti ajamaan takaisin Martiniin. Kovin ystävällistä häneltä. Wienin lentokentällä koitti jännitysmomentti. Paljon ylimääräistä joutuisimmekaan maksamaan matkatavaroista (tai lähinna Mirva, jolla oli iso matkalaukku, jossa oli kyllä tilaa, mutta vaikea arvioida sallittua 20kg). Check-in-luukulla ei kuitenkaan jostain syystä punnittu matkatavaroita niin pääsimme huolettomasti jatkamaan matkaamme. Lennot sujuivat hyvin paitsi Riiassa lähdimme hiukan myöhässä, mutta pääasiassa lennot olivat ajallaan ja sujuivat moitteettomasta. Ensimmäiset suomen kielen sanat kuulimme jo Wienissä. Se oli outoa. Olimmehan kuulleet vain toisemme puhuvan suomea niin oli outoa kuulla sitä muuallakin. Suomessa meitä oli perhettä ja ystäviä vastassa ja pääsimme kumpainenkin omiin koteihimme. Olimme päättäneet punnita matkatavaramme, jota saattoivat painaa yli rajoitusten. Mirvan matkalaukun todellinen paino oli 27,5kg...hups. Olisi vissiin täytynyt maksaa ylimääräistä. Tarun käsimatkatavarat olivat puolestaan 10kg.. niitä ei ilmeisesti missään vaiheessa punnitakaan.?

Viimeisen blogipäivityksemme otsikoksemme valitsimme Nelly Furtadon muutaman vuoden takaisen tutun tsipaleen. Viimeisenä päivänä Suomessa ennen Slovakiaan lähtöä ajoimme autolla kohti Tarun kotia. Taru päätti laittaa radion päälle ja tokaisi: "Se biisi joka soi radiossa on meidän harkkabiisi." Ja sieltähän se tuli All good things (Come to an end) - Nelly Furtado. 

Tuona samaisena hetkenä emme vielä tienneet mitä harjoittelustamme tulisi. Siitä tuli meille molemmille elämämme unohtumattomimpia hetkiä. Voimme aina hyvillä mielin muistella yhteistä aikaamme Slovakiassa, sekä niitä mahtavia ihmisiä, joita saimme siellä kohdata. Solmitut hyvät ihmissuhteet eivät toivottavasti kuitenkaan jää tähän vaan tulemme kohtaamaan heitä tulevaisuudessakin vierailun merkeissä. Tai ainakin viimeistään taivaassa, niin kuin ystävämme Jozef sanoi.

PS. Suuri kiitos blogimme lukijoille. Toivottavasti saitte jotain irti siitä mitä olemme Slovakiassa kokeneet ja tehneet. Tapaamme ehkä jatkossa toisenlaisen blogin merkeissä. Siitä lisää sittemin.

"Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä." (Ilm. 21:6)

Itsepäisyyspäivä Slovakiassa

Aamu valkeni taas liian aikaisin. Hieman olisi tehnyt mieli jäädä vielä nukkumaan, mutta Zilina kutsui. Pyhä Nikolaus oli käynyt ovemme takana yöllä, ja jättänyt meille lahjoja! Olimme siis olleet kilttejä. Jeeijj! Aamupalalle mennessämme kohtasimme Bohdanin, jota tervehdimme hyväntuulisesti. Sitten kuulimmekin takaamme hieman vihaisemman: "Hey dudes!? What happened to the badmintton last night??" Hieman pelästyneinä ja hämmentyneinä katsoimme taaksemme ja huomasimme Benjaminin katselevan meitä. Hämmästykseltämme emme kyenneet sanomaan kuin: "Let's talk about it later.."

Aamupalan jälkeen menimme ulos odottamaan kyytiämme Zilinaan. Siinä ulkona seisoassamme tapahtui seuraavaa:
Taru: "Tuol on joulupukki!"
Mirva: "Ja tuolla on Dusan."
Taru: "Onks Dusan ton joulupukin kaa??"
Ja totta tosiaan hetken kuluttua Dusan, joulupukki ja joku kolmas kaveri tulivat portista pihamaalle, ja Dusan tervehti meitä iloisesti.

Zilinassa vähän shoppailimme vielä viimehetkenostoksia ja tulikin löydettyä vaikka ja mitä! Niistä ostoista emme nyt sen enempää kerro, koska kyseessä saattaa olla jotakin tulaisiin liittyvää. Mene ja tiedä.. Yksi teekauppa vei ihan täysin Tarun sydämen! Tarvii varmaan vielä joskus palata Slovakiaan ja Zilinaan.
Shoppailujen jälkeen menimme takaisin yliopistolle pitämään Suomi-esitelmämme. Hyvin meni! Oltiin ihan liekeissä! Kiitoksia sateli (okei, ei sadellut, mutta ainakin se opettaja kiitteli meitä). Oli hauskaa kertoa Suomesta näin itsenäisyyspäivänä. Oli myös mukavaa kuulla Espanjasta ja Turkista! Tarvitsee nekin maat käydä joskus katsastamassa. Pidimme myös toisen, spontaanin Suomi-esitelmän, kun Katka kutsui meidät luennolleen. Hauskaa oli siinäkin luokassa!

Emme jaksaneet jäädä odottamaan Adriania ja Katkaa (heillä oli luentoja n. klo 19 asti), joten kävelimme johdinautopysäkille ja hyppäsimme johdinautoon, joka kuljetti meidän juna-asemalle. Siellä hyppäsimme tuttuun tapaan Kosiceen menevään junaan, ja huokasimme helpotuksesta, kun kohta olisimme jo takaisin kämpillä. Junan konduktööri tuli tarkastamaan lippumme. Saimme hieman hämmentävän käskyn siirtyä toiseen vaunuun. Siirryimme ja aloimme miettiä, miksi. Pian konduktööri tulikin luoksemme ja kertoi, että tämä juna ei pysähdu Vrutkyssa vaan vasta Liptovsky mikulasissa. Sieltä pääsisimme junalla Vrutkyyn, joutuisimme tosin odottamaan 1,5h.

Liptovsky mikulasissa käytimme ajan hyödyksemme, eli pööpöilimme. Löysimme mm. kyltin, jossa luki "1830km Kemi - Fin" Mahtavaa! Onkohan Kemi Liptovsky mikulasin ystävyyskaupunki vai mitä häh?? Kävimme myös Billassa ostamassa vähän ruokaa, kun alkoi hieman olemaan nälkä. Pääsimme vihdoin klo 18.08 oikeaan junaan ja hieman ennen seitsemää olimmekin Vrutkyssa! Vrutkysta bussi Martinin, kämpillä pikainen pyörähdys ja Habibiin iltaa istumaan. Hauskaa oli taas ja jutut olivat ihan omaa luokkaansa! Huomenna mennään porukalla vielä syömään Pasaziin ja se alkais sitten olemaan siinä...

"On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi." (Saarn. 9:17-18)

Ps. Mites teidän muiden itsepäisyyspäivä meni?

Kolme yötä lähtöön on...

Perjantaina sanottiin "Heippa!" ja "See you in Heaven!" muutamille tuttaville täällä. Illalla oli nimittäin meidän viimeinen nuorteniltamme, jossa kohtasimme ehkäpä viimeistä kertaa Erikan, Jozefin ja Simonin. Tuli huomattua, että on todella vaikea lähteä tilanteesta, kun sanot "Goodbye. It was nice to meet you. Hope we will see again!". Päästiin kuitenkin halausten jälkeen lähtemään. Nuortenillassa Erika piti opetuksen kananmunista ja resepteistä, joka oli melkoisen puhutteleva ja hyvä. Valitettavasti meidän tulkkimme ei ihan toiminut ja Mirva ei kuullut mitään opetuksesta. Loppuilta pööpöiltiin Tappajamorsiammen toisen osan äärellä.

Lauantaina kävimme Venetsiassa syömässä. Oli aikamoisen täyttävää pizzaa! Muutama pala jäi kumpaiseltakin tähteeksi. Myöhemmin kämpillä katsastimme leffaa ihanan rakkaan naapurimme Itan kanssa! Oli mukavaa ja kaiken huipuksi Ita oli tehnyt meille makoisat leffaherkut! Omnomnom! Leffan jälkeen suuntasimme vielä kaupungille Itan ja jenkkien kanssa, viettämään viimeistä viikonloppuamme Slovakiassa. Keskustelu pyöri meidän Slovakia-kokemustemme ympärillä sekä myös eri maiden jouluperinteiden ja -ruokien! Kaupungilla huitelun jälkeen päädyimme vielä Benjaminin luokse tee-jatkoille, missä Taru sai uuden lempinimen: Miss Hihi. Juttu oli vähän levotonta ja tuli treenattua vatsalihaksia.

Sunnuntaiaamuna heräsimme pirteinä messuun. Valitettavasti äänentoistolaitteissa oli jotakin ongelmaa, emmekä siis kuulleet puoliakaan messusta. Tai siis kuulimme - slovakiksi! Benjamin kyseli Mirvan fiiliksiä messusta, ja vastaus kuului: "Well..it was Slovak!" Messun jälkeen jutustelimme hetken tuttujen kanssa ja sitten suuntasimmekin kirkkokahveille Habibiin (kenties viimeistä kertaa..tänävuonna.!). Huomasimme lähes välittömästi, että jokin oli muuttunut! Habibissa oli uudet, pienemmät (ja kattavammat!!) listat! Horúca čokoládaakin löytyi jos minkämoista! Mirva inspiroituikin kokeilemaan mansikalla maustettua vaihtoehtoa, kun Taru luotti tuttuun ja turvalliseen Latte macchiatoon. Hetken istuskeltuamme ja juteltuamme suljimme oven takanamme. Kuinka lopullista!!
Kämpille päästyämme teimme kaikkea tehokasta (lähinnä siis Suomi-esitelmämme). Mirva myös Skypetti Suomen suuntaan ja Taru turvautui (tai lähinnä Tarun äiti) normipuheluun. Sunnuntai-iltaa lähdimme viettämään vielä ulos Sisan ja Duskon kanssa, kun he eivät edellisenä iltana päässeet mukaan. Suuntasimme "just around the corner" ja päädyimmekin Habibiin! Mikä ihana jälleennäkeminen!! Jouduimme Duskon ristikuulusteluun fiiliksistämme Slovakiassa ja Slovakiasta. Innostuimme myös valokuvailemaan

Tänään heräsimme siihen todellisuuteen, että tällä viikolla olemme jo Suomessa. (Oikeastaan heräsimme tähän ajatukseen juurikin nyt, kun kirjasimme sen tähän.) Uskaltauduimme ulos sateeseen, jotta pääsimme aamupalalle. Heti ulko-oven avattuamme näimme Dusanin juoksevan ohitsemme: "Hello everyboby! Run, run! SWIM! Run!" Eihän tuon tilanteen jälkeen muuta voinut, kuin hymyillä. Aamupalalla Taru piti erittäin koskettavan ja hyvän puheen: "Well..We are leaving.." Otimme myöskin ryhmäkuvan. Aamupalan jälkeen palauduimme hetkiseksi kämpille. Kymmeneltä meillä oli sovittuna Skype-treffit Hannan kanssa. Pienten teknisten ongelmien jälkeen pääsimmekin keskustelemaan! Ihan hyvät arvostelut saimme ainakin harjoittelunohjaajaltamme. Lounaslippujen kanssa oli vähän ongelmia, mutta eipä niistä sen enempää. Saatiin lounasta ja saadaan vielä keskiviikkonakin! Menimme viimeiselle luennollemme Bohdanin kanssa. Tulipahan opittua taas jotain uutta, esimerkiksi, että olemme Bohdanin marsuja. On se Vanha Testamentti ihmeellinen kirja! ..tai siis kirjakokoelma. Pyörähdimme myöskin Teenageclubissa opettamassa hieman suomea näin lähdön kunniaksi. Muuten päivä onkin mennyt pööpöillessä. Tarukin aloitti viimein pakkaamisen! Kohta ollaan Suomessa! OUTOOOO!

"Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job. 19:23-27)

Tulipa avattua tänään huono ensimmäinen luukku

Alkuviikon yritimme toipua viikonlopun reissusta ja opiskella sekä totuttautua karuun totuuteen, että voimme sanoa olevamme ensi viikolla Suomessa. Todella outoa ! Vähän haikeita fiiliksiä alkaa olemaan puolin ja toisin. Mieluusti pitäisivät meidät täällä ja me mieluusti jäisimme tänne. (Valitettavasti) Velvollisuudet kuitenkin Suomessa kutsuvat ja ehkä sinne täytyy tulla valmistumaan, että voi joskus palatakin tänne.

Keskiviikkona oli Bibledaaayyy!!! JEE! Vaikka tiesimme, että se tulisi olemaan Bohdanin tuntien kohdalta viimeinen. Adrian jaksaa vielä ensi viikolla pitää meille viimeisenä päivänämme testin (jihuu!) :) Keskiviikkona tajusimme Adrianin tunnin jälkeen, että vessassamme ei toimi valo! Ajattelimme, että lamppu on palanut ja pitkän harkinnan jälkeen totesimme, että emme voi käyttää pimeää vessaa, joten rehasimme sinne JALKALAMPUN! (Tästä voivat sitten monet historian tutkijat pohtia olenko oikeasti kirjoittanut tämän lauseen, koska se on niin pitkä vai kirjoitinko edes tätä lisäystä? Siinä vasta pulma. JA vielä lisäksi kumpi sen on kirjoittanut. HAHAA!)  Palataaksemme asiaan, niin tämä aiheutti meissä SUURTA hilpeyttä loppupäivän ajan (erityisesti Mirvassa, joka tuntui muistelevan jalkalamppua vessassa joka hetkessä). Myöhemmin selvisi, että vika ei ollut ainoastaan meidän vessassamme, vaan myös naapurimme vessassa ei toiminut myöskään valaistus. Onneksemme IHANA slovakialainen huoltomies/talkkari kävi tsekkaamassa missä vika piilee ja huonolla englannilla yritti selittää, että valaistus toimisi viimeistään huomenna (Ihana mies <3). Vaikka meillä piti olla Bohdanin kanssa viimeinen luento, mutta onnellisten sattumien seurauksena emme ehtineet lopettaa luentoa kunnolla ja saamme nauttia vielä ensi viikolla Bohdanin luentoa Jobista ja Saarnaajasta (JES!). Ihana Bohdan <3 "KACIAAAAN!!" Illalla käytiin vielä lastenkuorossa ja nauttimassa illallista Fritossa sekä skypetettiin Masun kaa. (Vain harvat ja valitut ymmärtävät)

Tehtiin tällaset kortit! Kirjoitettii taakke Raamatunkohta Ps.91:11-12 slovakiks.

Tänään saimme nukkua pitkään, vaikka tosin Taru pinkaisi ylös lähes samantien (lyhyen koomailun jälkeen) herätyksen soitua yhdeksältä. Tänä aamuna ei kummallakaan tuntunut olevan mitään sanottavaa, joten natustelimme hiljaisesti aamupalaa pari sanaa vaihtaen. Viimeinen uskonnontunti. Hurjaa. Askartelimme lapsille ja Lubkalle kortit sekä valitsimme heille Billa-tarrat lahjaksi. Tunnilla askartelimme "paloturvallisen" kynttiläsuojan (mikä lie) sekä paperista omat Adventtikranssit. Lapset ja Lubka kiittelivät meitä paljon (erityisesti Billa-tarroista). Haikeaa oli jättää hyvästejä heille. Toivottavasti vielä jossain yhteydessä kohtaamme heidät !

Meiän lapset ja Lubka !

PS. Ihana huoltomies/talkkari tervehti meitä iloisesti ja korjasi vessan valaistusvian!! <3

Iltapäiväkerhoon menimme tänään vapaaehtoisesti vieraileviksi tähdiksi. Pelasimme Twisteriä sekä helmiaskartelimme (jälleen). Oli hauskaa ja levotonta :) Kahvin ja kaupan kautta kotiin. (Kestaan oli laitettu PALJON joulukoristeita.) Kämpille palattuamme saimme lukea tyrmistyttävää s-postia koulultamme, joka nostatti karvamme pystyyn, aiheutti vihantunteita ja pahaa mieltä. Taas yksi syy lisää minkä takia EI huvittaisi palata Suomeen. Tämän vuoksi purimme aggressiotamme katsomalla elokuvan tappaja-morsiamesta. Quentin Tarantino, kiitos hyvästä elokuvasta. Hyvä päivä kääntyi pahaksi, välillä näinkin päin.

Twisterii!

"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." (Saar. 7:14)

Teenage mutant ninja pidgeon

Torstaina ja perjantaina verestimme vuoden takaisia muistoja - askartelimme iltapäiväkerhossa helmikrokoja. Meistähän molemmat tunnetusti RAKASTAVAT askartelua (huomatkaa sarkasmi). Oli kuitenkin ihan hauskaa ja sopivan haastavaa opettaa slovakkia puhuvia lapsia laittamaan oikea määrä helmiä oikealla tavalla jne. Ja Tarua ihan hieman harmitti, kun ei ottanut perjantaina kameraa mukaan! Yhden lapsen keskittyminen helmien pujotteluun oli jotain niin mahtavaa. Siitä olisi pitänyt saada kuva!

Kiitospäivän viettoa

Perjantain iltapäiväkerhon jälkeen ehdimme hetkisen hengähtää ennen kuin menimme syömään Kiitospäivän ateriaa Bible schoolin porukan kanssa. Virallinen päivähän oli jo torstaina 24.11. (kuukausi jouluaattoon!!), mutta päädyimme päivällistämään vasta perjantaina, mikä oli erittäin hyvä veto. Ruoka oli todella hyvää (miksei Suomessa vietetä kiitospäivää ja syödä samoja ruokia, ku Jenkeissä?) ! Liiasta kalkkunan syömisestä tosin seurasi turkey coma.. Siellä päivällistäessä tuli kyllä erittäin kiitollinen olo kaikista ihmisistä siellä. Miten sitä onkin saanut tutustua näin upeisiin ihmisiin ja päässyt osaksi sitä "perhettä", jolla oltiin Kiitospäivää viettämässä.

Lauantaina herättiin aikaisin ja otettiin bussi Vrútkyyn ja sieltä hypättiin junaan, jonka määränpää oli Bratislava!! Katka oli hankkinut meille majoituksen ja sen lisäksi antanut meille hyvät ja selkeät ohjeet, miten pääsisimme majapaikkaamme. Kuten arvata saatatte, me eksyimme.. Emme tosin pahasti! Otimme vain johdinauton väärään suuntaan. Onneksemme päätepysäkiltä lähtee usein samanmoinen menopeli toiseen suuntaan (ja näin oli Bratislavankin päätepysäkeillä!), joten pääsimme palaamaan lähtöruutuun ja sen ohitse. Katkan ohjeita seuraten löysimmekin varsin helposti majapaikkamme. Sisäänkirjautuminen ja majoittautuminen sujui ilman kummempia ongelmia, vaikka yhteistä kieltä oli vain muutamia sanoja. Nainen oli ihana! ..ehkä myös ymmärtäväinen.

Jätimme osan kamoistamme huoneeseemme (numero 217) ja lähdimme pääkaupungin humuun. Kävimme ensin kierroksen vanhassa kaupungissa. Ihastuttava vanhakaupunki! Aika samanlaista meininkiä kuin missä tahansa muussakin vanhassa kaupungissa. Matkamuisto-liikkeitä tuli myös kierreltyä. Vanhan kaupungin keskusaukiolla oli joulumarkkinat, joissa kävimme pyörähtämässä. Eivät kauheasti eronneet muista markkinoista, joita täällä on tullut nähtyä ja koettua. Ihmisiä oli ihan tuhottoman paljon ! Käytiin myös vanhan kaupungin info-pisteessä kysymässä, missä vessa sijaitsee. Samalla reissulla nappasimme myös Bratislavan kartan mukaamme. Kartan tarkempi tutkiskelu paljasti meille karun totuuden - se oli ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi. Mutta kyllä siitä kuitenkin vähän iloa oli! Koska Mirva osaa vähän ranskaa ja Taru espanjaa.

Kun olimme nähneet kaiken nähtävän vanhassa kaupungissa päätimme etsiä ostoskeskuksen, joita tiesimme olevan ainakin pari kappaletta. Aloimmekin luottavaisin mielin seurata "Shoppingcentre"-kylttejä. Poikkesimme paikallisessa Stockassa, missä oli ihan hyvännäkösiä vaatteita (tosin hyvät olivat hinnatkin). Tämän jälkeen jatkoimme kylttien seuraamista. Kävelimme pimeillä (oikeesti pimeetä tulee joskus viiden aikaan, ja täällä on huonommat katuvalaistukset ku Suomessa) kaduilla, odottaen ostoskeskuksen valoja. No, niitä ei kuulunut eikä näkynyt. Kun askeleiden määrä kasvoi, myös kiukku alkoi kasvaa.. Päätimme kääntyä takaisin ja mennä "Mäkkäri-kadulle" kahville. Päädyimme tosi mukavaan kahvilaan, jonka nimestä meillä ei ole mitään hajua (ei edes silloin, kun sinne päädyimme). Siellä tutkimme karttaa ja wifiä hyödyntäen selvitimme oman sijaintimme sekä kauppakeskusten sijaintia. Kahvin jälkeen kävelimme ehkä 10 min ja pääsimme Eurovea-ostoskeskukseen!! Oli muuten näkemisen ja kokemisen arvoinen ostoskeskus! Luonnollisesti sieltä tarttui ostoksia mukaan.

Eurovea-ostoskeskus

Shoppailtuamme itsemme näännyksiin, kävimme ostamassa ilta- ja aamupalaa, minkä jälkeen laahustimme väsyneinä takaisin majapaikkaamme ilman sen suurempia seikkailuita. Väsymys alkoi painaa ja juttujen taso oli ehkä semmoisissa sfääreissä, ettei niistä sen enempää tule kirjoittaa tänne. Hylkeet, toukat ja hirven metsästäjät olivat keskustelussamme vahvasti läsnä. Jossain vaiheessa nukahdimme tai ainakin "nukahdimme". Taru näki hyvin levottomia unia (mm. YouTube-videosta, jossa Mirva ja Veera seikkailivat Portugalissa.. Videoon sisältyi myös valas. Kyselkää tarkempia yksityiskohtia, jos kiinnostaa).

Linna ja tuleva linnanneito

Heräsimme sunnuntainakin aikaisin, sillä tavoitteena ja pyrkimyksenä oli ehtiä tehdä vielä paljon ennen klo 13.57 lähtevää paluujunaamme. Yhdeksän jälkeen kirjauduimme ulos majapaikastamme, mikä oli yllättävän haastavaa, mutta onnistui kuitenkin hyvin. Suuntasimme Bratislavan linnaan. Aaah! Ihana linna! Juurikaan mitään emme tosin nähneet, sillä melkoinen sumu rajasi näkyvyyden noin viiteen metriin. Emme myöskään menneet sisälle linnaan, kun ulkopuolellakin riitti tarpeeksi ihmeteltävää. Aikamme siellä pyörittyämme suuntasimme vanhaan kaupunkiin, missä kierreltiin vähän lisää matkamuisto-myymälöitä ja ostettiin viimeisetkin matkamuistot. Söimme lounaan, shoppailimme hieman ja sitten alkoikin olla jo aika suunnata kohti rautatieasemaa ja Vrútkyn junaa (matkalla näimme mutanttipulun!). Jalat huusivat: "Hoosianna, Daavidin poika..!" (Adventin kunniaksi). Junassa saimme seuraksemme Sisan, joka oli myöskin viettänyt viikonloppuaan Bratislavassa. Melkoinen yhteensattuma! Kämpille päästiin hyvin ja turvaisasti. Mukava reissu oli. Tarvitsee varmaan vielä joskus tulevaisuudessa käydä katsastamassa Bratislavaa tarkemmin.

Tänään lopetamme näihin kuviin ja näihin maisemiin.!

"Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä" (Jes. 62:10-12)

Hello Finland ! We are alive :)

Viime viikon tiistaina Mirva alkoi metsästää kämppää Suomesta. Laulettiin myös veisuja Elämän siiville -laulukirjasta, kun saatiin semmoinen postissa maanantaina!
Keskiviikko..BIBLEDAY ! Meiän ei kuulemma pidä lopettaa opiskeluja vielä vuoden päästä. Yale, Harvard tai Oxford kutsuu! Ei ollu lastenkuoroa.

Torstaina oli Velvet revolution (siis vapaapäivä kaikilla koko Slovakiassa). Torstaina valmistimme friteerattua juustoa. Omnomnom! Juhlistimme vapaapäivää vielä menemällä acapella-konserttiin Itan ja Benjaminin kanssa. Kohtasimme myös norjalaisen tuttavamme Stianin ja hän heitti kanssamme nyrreä ! Ihana Stian! Acapella-yhtye oli ihan huippu (Fragile) ja todellakin hintansa veroinen. Konsertin jälkeen mentiin vielä Habibiin jammailee Itan kanssa "Move like jagger". Superhuippuilta!

Perjantaina iltapäiväkerhoa (katottiin Alvin & the chipmunks 2 ja aloitettiin Ice Age 3:a..slovakiksi. Oli kyl ihan hauskaa! Dubattiin niitä suomeksi!). Taru pääsi myös pelailemaan futista orpokodin lasten kanssa, kun Mirva pomppi trampoliinilla Marekin kanssa. Päivä oli pitkä ja väsyttävä. Illalla katsottiin leffaa vielä kämpillä (My blueberrynights <3).

Lauantaina nukuttiin piiiiitkään. Aah! Käytiin kiinalaisessa syömässä. Pistäydyttiin myös Billassa vähän shoppailemassa ja kohdattiin reissun aikana tyyliin kaikki meidän tutut. Kauppareissun päätteeksi oltiin vielä henkisenä tukena, kun Ita soitti hätänumeroon. Illalla piti mennä viettämään Tommyn läksiäisiä, mutta sitten kukaan ei jaksanutkaan lähteä. Joten me tytöt päädyimme Kestaan kahvittelemaan ja valokuvaamaan Martinin öisille kaduille. Hyvä ilta oli se (itsepäisyyspäivä vol. 2)!

Sunnuntaina kirkkoon ja kirkkokahveille. Kestassa oli tuttu tarjoilija, joten saimme ihan uskomattoman hyvää palvelua ja ihan uskomattoman hyviä kakkuja! Kahvin jälkeen kämpillä alkoikin opiskelu (yllärii!). Sanottiin iltapäivän aikana myös haikeat heipat meidän rakkaalle naapurillemme Tommylle. :< Hän lupasi ilmoittaa, jos koskaan liikkuu Suomen suunnalla, ja me vastaavasti lupasimme kertoa, jos koskaan eksyisimme Chicagoon. On muuten outoa, kun seinän takana on nykyään niin hiljaista.. Ei enää huuteluita Skypessä eikä unissapuhumista tai Coldplayta kello 2 yöllä. Tehtiin naminami mozzarella-wokki ruokaa ja illalla katsastettiin myöskin Ugly truth -leffa.

Maanantai oli..no maanantai (On muuten vaikea sana tuo maanantai). Mirva poti pienoista flunssanalkua ja Taru oli vaan ihan hullun väsynyt (yöllä kannattaa nukkua!). Taru yritti myös urhoollisesti lukea Hebrew Biblea, mutta kysykääpä mitä vaan Hesekielistä tai Joonasta, niin vastauksia ei välttämättä kuulu. Mentiin myös Teenage-clubiin, mikä oli hauskaa! Ja oli kyllä taas todella hyvät kokkailut siellä! Sulkkiksessakin hengailtiin hetkinen. Maanantaina jenkit myöskin kutsuivat meidän aamupalaseurueen (eli siis öö..aika monet työntekijät ja meiät) viettämään Kiitospäivää, joka on siis virallisesti huomenna, mutta syömme kalkkunaa yhdessä vasta perjantai-iltana. Siispä perjantaita odotellessa!! Maanantai-iltana tapahtui myös mystisiä juttuja Fb:ssa ja Skypessä. HMPH !

Eilen Mirva lepäili, kun ei tuo flunssa ihan toivotulla tavalla ollut parantunut. Taru pelasi jalkapalloa iltapäiväkerhossa ja teki jopa kaksi maalia ! Myöskin kärsivällisyyttä tuli harjoiteltua, kun kasa lankaa piti selvittää ja keriä.. Illalla opiskeltiin. Käytiin myös yöllä vähän reflektoivaa keskustelua (mutta kyllä me vähän nukuttiinkin).

Do you know what day it is? BIBLEDAY ! *röyhtäsy* "PAAARDON!" (kyseessä ei ollut kumpikaan meistä!) Love actually. That was our day. Missing V for Vendetta a little.

"Niinä päivinä ei enää sanota: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." "Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo." (Jer. 31:29-30)

Girls do you like tacos? PACO-TARTYY

Ei olla nyt toviin kirjoitettu (viikkoon). Voimme kertoa lyhyesti viime viikon tapahtumia.

Tiistaina vietettiin meidän 2kk-päivää. Siistiä. Juhlistettiin sitä opiskelemalla, iltapäiväkerhossa sekä käytiin syömässä kiinalaisessa ! Hyvää ruokaa oli jälleen kerran ja tällä kertaa jaksettiin jopa syödä lautaset (lähes) tyhjiksi. Ps. Vatipää-slovakit on juonut meidän pikakahvit !! (tai no ne kyllä sietääkin juoda, paitsi siinä tapauksessa jos ei ole parempaa tarjolla, niin se ei ole sallittua.) Pps. Jari on taas mysteerisesti kadonnut !! (Jar on siis paikallinen Fairy.) Ppps. Kohtasimme iltapäiväkerhon jälkeen rakkaan opettajamme Bohdanin karateasussa. Spontaani-reaktio tähän oli siis nauruun purskahtaminen. Reiluako?

Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen testimme Adrianin tunneilta. Olimme valinneet suullisen testin. Saimme kumpainenkin neljä lapuille kirjoitettua kysymystä joihin meidän täytyi vastata suullisesti. Kysymykset eivät olleet kovin vaikeita, mutta kieli toi omat haasteensa vastaamiseen. "Tiedän mikä se on suomeksi, mutta en osaa selittää sitä englanniksi." Selvisimme kuitenkin kunnialla läpi ja meni erittäin hyvin :) HAHAA ! Meille kansainvälisille opiskelijoille Zilinan yliopisto on keksinyt varsin mielikuvituksellisen tehtävän: Esittele kotimaasi ja koulusi slovakialaisille opiskelijoille. EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Arvatkaapas minä päivänä tämä meidän esittelymme on? Kaksi päivää ennen lähtöämme ti 6.12. Mikä olisikaan parempi päivä viettää itsenäisyyspäivää kuin kertomalla ulkomaalaisille rakkaasta kotimaastaan :) Tämä antaa esittelyymme ihan uudenlaisia virikkeitä! Slovakkiparat eivät ehkä halua ikinä astua Suomeen.. PS. Tomas kertoi, että hänen lastensa seinällä on maailmankartta. Suomen kohdalla siellä on hirvi, joulupukki ja ISO alaston mies saunassa. Bohdan teki taas kuolemaa tunnillamme. Päivä jatkui lasten kuorossa lauleskellen ja leikkien :)

Torstaina meillä oli tuttuun tapaan uskonnontunti. Tällä kertaa meitä oli kolme opettajaa ja kaksi oppilasta paikalla. Loimme uutta muovailuvahalla. Taru teki possun, josta ei olisi halunnut luopua, eikä hänen olisi tarvinnutkaan, mutta hän lahjoitti sen kuitenkin toiselle oppilaista ja sai vaihtokaupaksi tämän luomuksen ja halin. Söpöö. Mirva loi siilin ja lahjoitti sen toiselle oppilaista. Näin on iloa jaettu maailmaan. Harjoittelun tavoitteet saavutettu(?). Uskonnontunnin jälkeen tapahtui uutta. Mirva meni käyttämään lahjaksi saadun lahjakortin ja kävi siis ihkaensimmäistä kertaa elämässään manikyyrissä. Jännittävää ! Kivat kynnet on nyt. Ehkä tämä täydentää hänen naiseuttaan. Ps. Tarun naiseutuminen on pieniä viilauksia vaille valmis. Pps. Katottiin illalla Armageddon. Onneks meidän isät (ja olemattomat kihlatut) ei oo öljynporaajia.

Perjantai oli päivä jolloin ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Työntekijät joiden kanssa ollaan normaalisti iltapäiväkerhossa eivät olleet paikalla (tai no toinen heistä oli, mutta viuhotteli ties missä). Mirvalle lapset esittelivät marmorikuulilla erilaisia leveleitä, joita niillä voi suorittaa. WOU! Ihmettelimme ulkona ollessamme kovia mystisiä pamauksia. Paljastui, että Martinissa juhlittiin Martinin nimipäivää markkinatyyppisesti ja pamaukset kuuluivat tykistä. Saatiin vastuullinen tehtävä ja päästiin muutaman lapsen kanssa kiertämään markkinoille. Se oli hauskaa. Nähtiin kotka, pöllö ja jotain muita tirppoja. Kerhon jälkeen käytiin myös itse vähän kiertelemässä markkinoilla ja sen jälkeen mentiin nuorteniltaan. Se oli joku megasuperspektaakkeli-nuortenilta, jossa oli puhumassa slovakialainen Juha Heinonen, tosin ilman pitkiä hiuksia. Mitään ei kyllä ymmärretty, mutta mies oli muuten mukava. Nähtiin Stian ja Stianin kaveri. Se oli kivaa ! Vetäydyttiin pikaisesti iltaman jälkeen kämpille ja saatiinkin kutsu viettämään iltaa Tommyn ja Sisan kanssa. Tommy kertoi tapansa mukaan tarinoita. Viini oli hyvää ja keskustelut olivat mielenkiintoisia. Voivatko nainen ja mies olla keskenään vain ystäviä ystävyyden alusta alkaen?

Lauantaina mentiin Zilinaan shoppaileen. Tavoitteena oli löytää Tarulle kovalevy ja lapaset. Ei tosin löydetty kumpaakaan. Slovakialaiset ei ilmeisesti ole lapas-ihmisiä. Sormikkaita löytyi enemmän ja vähemmän. Kummaa. Mirva löysi housut ja hamosen. Taru löysi tripodin ! Kauppakeskuksessa oli iso kilppari !! Voi sitä raukkaa. Illalla menimme HARLEY DAVIDSON PUBIIn jenkkien sekä Sisan ja Dusanin kanssa !! SIELLÄ OLI TOSI HYVÄÄ RUOKAAA !!! omnomnomnom. Illan teemana oli pyjamabileet ja siellähän 35-50-vuotiaat olivat pukeutuneet pyjamiinsa. Kuulema yläkerrassa olisi ollut myös striptease-esityksiä, mutta päätimme säästää verkkokalvomme siltä. Jatkoimme osan porukan kanssa iltaa vielä Czech Pubissa. Ilta oli hauska !

Sunnuntaina herättiin messuun ja tällä kertaa koitimme ylätasannetta. Mirvalla ei toiminut kuuloke, josta olisi tullut englanninkielinen selostus. Se oli hiukan harmi. Kirkkokahveilla kävimme Kestassa ja kaupan kautta kotiin. Mirvan oli tarkoitus laittaa Tildalle kirjoittamansa kortti postiin, mutta se oli jossain vaiheessa matkaa kadonnut. Se oli harmillista. Söimme pitkästä aikaa Mozzarella-wokkisettii. Se oli hyväää! Katselimme myös elokuvaa ja näin meni kuudes päivä. PS. JARI LÖYTYI!!!

Tänään opiskeluja, Tescoilua ja möllöttelyä. TARU SAI HANKITTUA VIHDOIN JA VIIMEIN KOVALEVYN <3 ja maailma pelastuu!

"Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni." (Jes. 8:14-15)

Six stinky friends in HighTatras

Viikonloppu koitti ja retki Tatroille oli käsillä. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kävelemään joukkiomme (meidän lisäksi: Ita, Benjamin ja Andrew) kanssa kohti Martinin juna-asemaa. Siellä kohtasimme pienen vastoinkäymisen: juna, jolla meidän oli tarkoitus matkustaa Vrutkyyn ja sieltä Popradiin, oli myöhässä !! Emme tulisi ehtimään ajoissa Vrutkyyn seuraavaan junaan. Hätä keksii keinot, joten Ita soitti meille kyydit Bible Schoolin porukalta. Pääsimme Bohdanin kyydillä. Taru ei varmaan enää ikinä nouse Bohdanin kyytiin, sen verran kaasujalka oli herkässä. Kiire kun tietysti oli. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa junaan ja näin matkamme saattoi kunnolla alkaa.

Popradiin saavuttuamme nousimme tramiin (älkää luottako sanakirjoihin), jolla matkustimme majapaikkaamme. Kyseessä oli paikallisen Christian centerin konferenssikeskus. Kun olimme asettuneet aloilleen niin lähdimme syömään illallista Salas-nimiseen ravintolaan. Siellä joukkioomme liittyi myös Tommy, joka matkusti suoraan Bratislavasta paikan päälle. Nautimme maittavan aterian. Ilta oli levoton ja suomalaisten hervoton luonto paljastui myös uusille ystävillemme, jos ei ollut jo tähän mennessä paljastunut. Suomen kieli aiheutti hilpeyttä myös matkatovereissamme. Japanilta se kuulema vähän kuulostaa tai teletapeilta.

Lauantaina klo 8.30 söimme aamupalaksi pullaleipää hillon ja voin kera. Tuntia myöhemmin odotimme uuta tramia, jolla matkustimme Stary Smokoveciin. Luvassa oli patikointia (anteeksi, kävelyä) vuoristossa. Sää oli sumuinen, joten vuorten huiput olivat usvan peitossa. Nousu oli helpompi, kuin tämän viikon aiemmalla reissullamme Martinske holessa. Joukkioomme liittyi Simon-niminen noin 10-vuotias poika, joka oli erityisen kiinnostunut jenkeistä ja jutteli Itan kanssa lähes koko matkan. Tatrojen edustalla on pitkä kaistale, josta lähes kaikki puut ovat kaatuneet. Tämä johtui vuoden 2006 myrskystä. Maisemia ei voi sanoin kuvailla. Uskomatonta. Se pitää vaan itse nähdä. Vuoristopurot, vesiputoukset, jylhät kallioseinämät, syksyn värjäämät puiden lehdet sekä saasteeton ilma. Unohtamatta tietenkään LUNTA vuorten seinämissä. Korkeutta kertyi tällä kertaa 1300-1400m. Kävimme vuoristomajassa teellä/kahvilla. Alas päästyämme kävimme syömässä vihdoin lounaan n.klo 15 (linner or dunch?). Otimme tramin Strbské Plesoon. Ita halusi näyttää sieltä erään vuoristojärven. Oli hämärää ja valoina toimivat rakennusten valot sekä järven kiertävän polun katulamput. Näkymä oli verrattavissa hiukan isommassa mittakaavassa Granin lampeen. Päivä väistyi iltaan ja olimme väsyneitä ja kaipasimme suihkuun tai vaihtamaan edes vaatteita pitkän päivän jälkeen. Palasimme majapaikkaamme ja otimme tunnin lepiä ja sitten lähdimme Salasiin viettämään iltaa.

Seuraavana aamuna istuimme tuttuun tapaan aamiaisella. Tällä kertaa leipä oli (hiukan) järkevämpää ja päällisiin kuului myös meetvursti sekä tomaatit. Päivän suunnitelmat olivat vielä hiukan auki ja muuttuivat useampaan otteeseen aamupalan aikana. Päivä oli kirkas ja huiput näkyivät !! Uskomaton näkymä. Loppujen lopuksi päädyimme ottamaan jälleen kerran tramin, tällä kertaa Tatranská Poliankaan. Päätimme nousta Tatrojen korkeimman huipun kupeeseen. Nousu oli raskas ja edellisen päivän kävelyt tuntuivat vielä jaloissa. Pukeutuminen oikealla tavalla on haastavaa. Millaiset kengät olisi hyvät? Onko liikaa vaatetta päällä vai onko liian vähän? Tuleeko ylhäällä kylmä vai mitä häh? Mitä muuta tarvitsen mukaan? Vinkkinä kaikille: ottakaa mukaan AINA vesipullo. Tällä kertaa meillä onnettomilla matkalaisilla ei ollut kellään sellaista mukana. Matkan varrella onneksi kohtasimme vuoristopuron jossa osa meistä virkistäytyi. Kun määränpäämme alkoi häämöttää ottivat Tommy ja Andrew spurtin loppuun ja me muut tallustimme perässä. Jos maisemat olivat olleet edellisenä päivänä upeita niin... WOU! Nyt ne olivat vielä mahtavammat ja upeammat. LUNTA pystyi koskettamaan!! Ylhäällä ihastelimme maisemia siellä olevalta hotellilta sekä nautimme lounaan. PS. Kohtasimme EHKÄ suomalaisen.. tai ainakin sillä oli reppu, jossa luki "Suomen matkatoimisto". Emme uskaltaneet/halunneet kysyä mitään tai sanoa moi. Alas tuleminen on huomattavasti nopeampaa, kuin ylös meneminen, mutta se on kuitenkin hankalampaa. Jalat ovat väsyneet ylös menemisestä ja alamaasto ei edistä asiaa yhtään. Selvisimme kuitenkin ! Reissun jälkeen majapaikkaan pakkaamaan tavarat ja sitten junalla kohti Martinia !

Reissusta tekisi mieli kertoa ummet ja lammet, mutta monet sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Meillä oli mukavaa ja hauskaa yhdessä ja oli hienoa tutustua ihmisiin paremmin tuon reissun aikana. Jos kertoisimme kaiken maailman jutut yksityiskohtaisesti niin tätä merkintää ei varmaan kukaan jaksaisi lukea. Ne jäävät siis hyvinä muistoina sydämeen :) Ps. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Ennen toi polku oli ympäröity puilla.

IIIH!

LUNTA!

Tollasia siellä oli!!

"Lampi"

Näkymä majapaikan ikkunasta!

Tonne mentiin!!

Siellä näkyy määränpää!!

Jälvi <3 !

Six stinky friends in High Tatras: Taru, Benjamin, Andrew, Mirva, Tommy and Ita!

1670m!!!!

Tram-linjasto (?) !!

"Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus." (Apt. 17:29)

"Kun sulla on ilmapallo, sä et voi olla masentunut!"

Kynttilöitä hautausmaalla

Tiistaina tapahtui tehokasta opiskelua. Oli taas hieman lukeminen jäänyt viime tippaan, joten oli pakko aloittaa ihan aamusta lukemaan. Käytiin myöskin Tarun lemppari kahvilassa (Café Galleryssa) kahvilla. Voi se on niin ihana kahvila! Siitä tarvitsee nappailla kuvia jossain vaiheessa tännekin! Kämpillä valmistettiin pussipastaa ja vaihdettiin muutama sananen Itan kanssa. Huoneessa datailtiin ja jatkettiin opiskelemista.. Vähän viiden jälkeen kuulimme koputuksen oveltamme: Ita siellä tiedusteli, josko lähtisimme hänen ja Dusanin kanssa käymään hautausmaalla (tiistaina vietettiin Pyhäinpäivää). Otimme tarjouksen ilolla vastaan. Hautausmaa oli uskomattoman kaunis! Kynttilöitä oli todella paljon.

Kofolaa ja Bryndzove haluskya

Hautausmaan vieressä on slovakialaiseen ruokaan erikoistunut ravintola (jonka nimeä emme juuri nyt muista), jonne Ita ja Dusan halusivat viedä meidät. Juomaksi tilasimme Kofolaa, josta Mirva on alkanut tykkäämään semisti ja johon Taru on hullaantunut! Ita tilasi myös piimäntapaista maitoa. Nälkää karkoittamaan tilasimme Bryndzove haluskya (googlettakaa). Se oli ihan hyvää ja varsinkin täyttävää! Bryndzove haluskyn jälkeen tilasimme vielä "chicken wings", vaikka olimmekin ihan täynnä. Saimme myös maistaa melkoisen tulisia chilejä sekä kapriksia: tuntui ihan kuin suu olisi ollut liekeissä! Illan kruunasi paras seura sekä keskustasta asuntolaan asti kestänyt nauru ja jutustelu ("Tom Jones is still running somewhere in Martin!") I-H-A-N-I-A ihmisiä!! Ita myös mainitsi, että tahtoisi viedä meidät kotiseudulleen, Tatrojen läheisyyteen.


Arvatkaas mitä keskiviikkona tapahtui?! BIBLEDAY!! Kyselimme taas epäolennaisia ja olennaisia kysymyksiä Adrianilta ja hän vastaili parhaan kykynsä mukaan. Bohdan oli hieman väsynyt ja totesikin jossain vaiheessa sessiomme aikana: "I'm dying.." Ei hän kuitenkaan ainakaan ihan heti kuollut (onneksi!). Luennon jälkeen pööpöilimme, kunnes oli lastenkuoron aika. Voi ne lapset on vaan niin ihania! Teidän tarvii tulla itse katsomaan jonakin keskiviikkona, niin ymmärrätte! Lastenkuorossa hilpeyttä aiheutti myös harjoittelunohjaajamme saapuminen paikalle. Kuoron jälkeen keskutelimme ammatillisesti! Pohdimme mm. autismia ja sitä, että rakastetaanko autistilapsia "liikaa" (kiitos Torey Hayden). Kävimme kaupassa ostamassa kaikkea terveellistä (esim. päärynöitä). Pääsimme myös keskustelemaan erään norjalaisen kanssa. Huisia! Paluumatkalla poikkesimme postittamaan muutamia sanasia kotimaahan. Illalla katsoimme elokuvaa: "Look everybody, Look whos back again!"

Mirva ja saippuakuplat

Tänään pääsimme pitämään uskonnontuntia niin, että Lubca toimi vain tulkkina, kun ME opetimme! Puhuimme luomisesta (erityisesti ihmisten luomisesta), ja tunti meni erittäin hyvin! Palkitsimme itsemme tästä hyvästä shoppailureissulla Tulipiin! Taru löysi itselleen pipon, kaulahuivin sekä yöpuvun ja Mirva shoppaili itselleen mekon ja paidan (niistä sitten kuvia myöhemmin, kun pidämme muotinäytöksen). Päivä oli erittäin kaunis ja lämmin! Ei uskoisi, että on jo marraskuu, paitsi ostoskeskuksen joulukoristeista.

Jääkarhuja ja Taru

Saimme tänään myöskin varmistuksen sille, että lähdemme viikonlopuksi ihailemaan Tatroja!! Huomenna hyppäämme junaan ja matkustamme kohti uusia seutuja ja seikkailuita!!





"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen." (Ps. 8:3-4)

Tämä on pieni askel maailmalle, mutta suuri askel minulle !

Olipa kerran päivä kun Taru ja Mirva lähtivät vuorille patikoimaan omin nokkinensa. Kuvat kertokoon puolestaan. Hienoa oli. Kavuttiin 1250m korkeuteen. Nousu oli rankkaa, mutta ei se alas tuleminenkaan helppoa ollut !

"Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen." (5. Moos. 2:3)

Mistä näitä vauvoja oikein tulee?

Torstai-iltana päätettiin, että skipataan perjantaiaamuna aamiainen ja mennään suoraan lounaalle, joka oli puoli 12. Perjantaina peruskoululaisilla oli lomapäivä sillä tänä viikonloppuna juhlitaan pyhäinpäivää, kuten ehkä edellisessä merkinnässä totesimme, joten lapsille ei tarvinnut tällä kertaa soppaa jakaa. Menimme lounaalle tuttuun tapaan, mutta paikalla saapuessamme tilanne oli jokseenkin hämmentävä. Pöydistä muodostettiin pitkää yhteistä pöytää ja paikalla oli paljon henkilökuntaa. Lounastimme sitten yhdessä henkilökunnan kanssa. Saimme erittäin maittavan aterian ja lisäksi vielä kahvin ja mokkapalan tapaisen leivoksen, jonka ohjeen aiomme vielä jostain metsästää tai keksiä sovelluksen Suomessa. Sen verran tilaisuudesta täytyy kyllä sanoa, että vauvoja siellä oli kyllä enemmän ja vähemmän. Moni henkilökunnasta oli ilmeisesti saanut viimeisen parin vuoden aikana lapsen.

Mirva 20v.

Lounaan jälkeen tehosiivosimme huoneessamme. Taru lähti "ulkoilemaan" ja Mirva kävi suihkussa. (Lainausmerkkien syy selviää myöhemmin.) Ennen nuorteniltaa kävimme Habibissa kahvilla. Nuortenillassa puhuttiin voimasta ja vallasta. Orientoiduimme aiheeseen pohtimalla asioita ja ihmisiä joilla on meihin valtaa ja vastaavasti asioita ja ihmisiä joihin meillä on valtaa. Igor ystävällisesti käänsi meille opetusta.. tosin hän ei aina ihan tajunnut Finon pointteja. Nuortenillan jälkeen päätimme mennä Erikan, Alenkan ja Stianin (jos muistatte norjalaisen ensimmäisestä nuortenillasta, jossa olimme) asuntolaan teelle. Taru pyysi Mirvaa hakemaan teet ylhäältä, kun muut menivät "keittämään teevettä". Mirvan tullessa cafeteriaan siellä häntä oli vastassa yllätyssynttärit !!! Paikalla oli oikeasti kaikki ! Tai no ei ihan kaikki, mutta suuri osa täällä tulleista uusista tuttavuuksista. Taru oli Mirvan selän takana maanantaista lähtien järjestellyt juhlia ja hyvin onnistui. Mirva sai paljon lahjoja ja kakunkin Erika oli leiponut. Mirva tosin oli lähes koko illan shokissa ja ei oikein tiennyt mitä tapahtui ja mitä pitäisi sanoa, sillä nämä olivat hänen ensimmäiset yllätyssynttärinsä. Menimme vielä illalla istumaan erääseen ravintolaan pienemmällä porukalla ja ilta oli erittäin onnistunut !! Mirva vietti viime vuonna synttäreitään vieraassa kaupungissa yksin ja tänä vuonna vieraassa kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa. (Mitäh?!?) Aivan mahtavaa. Tunnetta ei voi kyllä sanoin kuvailla. Rakastetaan näitä ihmisiä! Ja Mirva rakastaa myös Tarua ja on erittäin kiitollinen parhaista synttäreistä ikinä. (Dusanin video synttäreistä löytyy Mirvan seinältä Facebookista, jos haluatte eläytyä tunnelmaan.)

Synttärikakkuu ja 21 kynttilää!

Vasemmalta oikealla: Ita, Finon vaimo, Martin (Bohdanin poika), Sisa, Dusan & Bohdan.

"Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä." (Ps. 71:6)

They were SO monkeys !

Jos viime viikko meni extranopeesti niin tämä viikko on mennyt extrahypernopeesti ja tuntuu siltä, että paljon mitään ei ole tehty. Kivaa on kuitenkin ollut... toisinaan.

Maanantai. Niin.. no millaisia ne maanantait nyt yleensä on. Teenageclubissa leivottiin naminami-muffinsseja. Siihen mennessä kaikki oli mennyt ihan hyvin, mutta sen jälkeen päivä lähti laskuun. Mirvan mieliala vaihtui päivässä rakastuneesta turhautuneeseen pahanilmanlintuun. Edes sulkapallo ei auttanut.. Onneksi on olemassa kuitenkin lenkkipolut ja ystävät. Kiitos Isä niistä! Taru skypetteli (skaipetteli) Jukan kanssa ! Mirva häiriköi keskustelua. Jukasta tulee Mirvan paras ystävä.. ehkä vielä joskus. Jukka on ihana ! Kaikkien mielestä :)

Tiistai. Tiistai on uusi maanantai Tarun mukaan. Tämä tosin johtui Tarun vähäisistä yöunista ja kahvin puutteesta. Menimme iltapäiväkerhoon ja siellä tilanne oli kovin hektinen. Dusanin vastuulla oli myös Itan luokka, sillä sairastelu vei Itan sängyn pohjalle. Norjalainen slovakiksi dubattu rottaelokuva pelastaa kuitenkin hektisemmätkin hetket ! Unohtamatta ihanaa uutta disney-klassikkoa Kaksin karkuteillä, joka on täällä nähty jo kahdesti (slovakiksi) puolitiehen. Päivä jatkui muuten opiskelujen merkeissä. Raamattumaratonit on parhautta. Ps. Dusan on ihana! Dusan tarjoilee meille aina kahvia. Dusan on meidän paras ystävä täällä. Hän vie meiät ehkä vuorille lauantaina.

Keskiviikko. The Bibledaaayyyy !! Keskiviikot pelastavat aina huonommankin viikon. Mikä olisikaan parempi tapa viettää päivää kuin oppimalla paljon uutta Raamatusta ja ennen kaikkea oppia tuntemaan paremmin Jumalaamme. Mahtavuutta :) Opiskelujen jälkeen menimme vielä lastenkuoroon. Tällä kertaa paikalla oli tosin vain Raamattukoulun opettajien lapsia, mutta meininki oli hienoa, vaikka emme lauluista paljon ymmärräkään. Lastenkuorossa kumpainenkin meistä eksyi miettimään (salaa itsekseen) joulua, joka tosin johtui siellä lauletuista joululauluista. Jenkit olivat kutsuneet meidät viettämään illalla Kristinan kaverin Janan synttäreitä. Kuulimme hauskoja tarinoita mm. riikinkukosta, Applen tuotteista sekä ehtoollismokista. Tämän päivän ehdoton rakkaus on Bohdan ja Adrian ! Hienoja ja viisaita miehiä molemmat. Mitä keskiviikko-päivät tulevat olemaankaan ilman heitä?? Ps. Meille paljastui, että seuraavan kerran olemme työtehtävissä/opiskelemassa ensi viikon keskiviikkona eli meillä on viikon loma. Hyvää pyhäinpäivää!

Torstai. Kahvia, kahvia ja kaakaota. Ei meillä muuta. Tai no Mirva skypetteli kotiin ja Taru lenkkeili. Seuraavaksi lehvaa. Toivottavasti tämä viikko toisi vielä jotain uusia ja yllättäviä seikkailuita ( ESIM. VUORET LAUANTAINAAAAAAA!!!!! hope so ). Niistä sitten myöhemmin lisää!

"Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:"Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille." (Joh.13:12-15)

"Is this like a hippo..?"

Tämä viikko on mennyt jotenkin extranopeesti! Tämä saattaapi johtua siitä, että tosiaan maanantaina palauduimme junareissultamme ja siinä sitten kaksi päivää emännöitiin enemmän ja vähemmän Tarun vanhempia, jotka tulivat käymään Slovakiassa ja toivat tuulahduksen Suomesta. Saatiin täydennettyä meidän salmiakki ja ruisleipävarastoja! Taru sai myös paketin ja parit kortit Suomesta. Maanatai-iltana käytiin taasen kiinalaisessa syömässä ja vitsi oli taas NIIN hyvää!

Meiän lapsia!

Tiistaina Taru aloitti takin metsästyksen! Valitettavasti saalista ei vielä tiistaina löytynyt, joten metsästys jatkui. Tiistai (kuten maanantaikin) oli melkoisen väsynyt koomapäivä. Kyllä se reissaaminen vaan väsyttää! Iltapäiväkerhossa pyörähdettiin tuttuun tapaan ja Mirva harrasti siellä ahkerasti valokuvaamista! Keskiviikkona opiskeltiin Raamattua melkoisen väsyneinä. Eipä oltu edes luettu ihan kaikkea, mitä olisi pitänyt lukea.. Lopeteltiinkin luentoja vähän normaalia aikaisemmin, kun ei oikeen sujunut. Illalla oltaisiin menty lasten kuoroon, mutta sitäpä ei ollutkaan tällä viikolla. Sen sijaan Taru pääsi loistamaan (olemattomilla) saksankielen taidoillaan, kun eräs paikallinen tahtoi tutustua meihin lisää. Oli hauska, mutta hämmentävä tilanne.

Torstaina uskonnon tunneilla oli taas hauskaa! Lapset oli kaipaillut meitä edellisenä torstaina, kun ei päästy paikalle. Aiheena oli luominen ja pääsimme (tai lähinnä Mirva) leikittämään lapsia. Ensi viikolla ei uskonnon tuntia olekaan, mutta sitä seuraavalla viikolla me pääsemme pitämään oppitunnin! Jeij! Mahtavuutta! Tarvii vaan muistaa suunnitella se oppitunti jossain vaiheessa..
Koska torstaille ei ole mitään muuta ohjelmaa, kuin uskonnon tunnit, Taru päätti lähteä Tulipiin metsästämään sitä takkia, jota ei tiistaina löytynyt. Mirva ei voinut lähteä mukaan, sillä hänellä oli sovittuna kolmet Skype (lausutaan siis "skaip"!)-treffit torstaille. Oma aika teki molemmille varmasti oikein hyvää. Taru löysi takin, ja luonnollisesti reissulta tarttui myös muuta mukavaa mukaan: farkut, parit paidat sekä mekko. Mirva sai vaihdettua kuulumisia Australiaan ja Suomeen (sekä myöhemmin illalla vielä Britteihin) sekä ehti käymään vielä lenkilläkin!

SISI ! <3

Perjantaina käytimme aamupäivän tehokkaaseen shoppailuun. Tavoitteena oli ostaa sukkahousut lauantain häihin sekä Taru tarvitsi myöskin juhlavammat kengät. Tältäkin reissulta tarttui mukaan hieman extraa: Mirva osti kaksi mekkoa ja Tarukin löysi onnekseen naiselliset kengät! Pääsimme vihdoin myös Café Galleriaan kahville. Sacher-kakku, tiramisu sekä Latte macchiatot maistuivat oikein hyviltä. Kahvilassa tapahtui monia kommelluksia (lähinnä Tarun osalta), mutta eipä niistä sitten sen enempää.. Päivä jatkui iltapäiväkerholla. YLLÄRII! Mirva jatkoi aktiivista valokuvaamista ja Taru toivoi kahvia. Sisälle siirryttyämme ihana Dusan toikin meille kahvia! Myöskin Sisi-koiraa saapui piristämään iltapäiväkerhoamme. Tarulla riittikin loppuajaksi hommia koiran puruleluna toimimisessa. Päivän päätteeksi kävimme nuortenillassa ihmettelemässä, kun Dusan opetti lähetystyöstä slovakiksi. Paljon emme ymmärtäneet, mutta hauskaa oli! Kävimme myös Fritossa syömässä, minkä jälkeen Alenka, Erika ja Pepe tulivat luoksemme testaamaan häävaatteitaan. Soitimme heille suomalaista musiikkia samalla. Hauskaa oli, joten häiriköimme naurullamme naapuriamme. Hups!

Lauantaina oli siivous- ja kauppapäivä. Taru jäi puunaamaan huonettamme kuntoon ja Mirva lähti Billaan ostoksille. Iltapäivällä aloimme valmistautua häitä varten: suihkut, vaatteiden vaihto, meikkaaminen.. Erika ja Pepe tulivat luoksemme valmistautumaan. Tytöt auttoivat myös Mirvaa hiustenlaitossa. Menimme kirkkoon, ja tilaisuus oli todella kaunis ja ihana! Sulhasen tosin tarvitsi sanoa kaksi kertaa "Tahdon", sillä ensimmäinen "áno" oli liian hiljainen eikä siis kovin vakuuttava. Tilaisuuden jälkeen saimme vielä onnitella tuoretta avioparia. Paljon onnea ja siunausta Lubcalle ja Milanille! Kävimme kämpillä vessassa ja vaihtamassa vähän vaatetusta, minkä jälkeen suuntasimme Pasážiin syömään. Ihastuttava ravintola, eikä ihan hullun kalliskaan. Ruuat vaan tulivat hieman eri aikaan, mikä vähän harmitti. Saatiin kuitenkin masut täyteen ja lähdettiin valumaan kotia kohti, missä oli tarkoituksena katsastaa elokuvaa.

Mirva ja jenkkivahvistukset.

Koti-portilla kohtasimme kuitenkin Kristinan ja Andrew'n, jotka olivat menossa lätkä-matsiin. He kysyivät meitä mukaan ja kun meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia, päätimme lähteä mukaan! Opimme, mikä "zamboni" on! Muutenkin oli mukavaa vaihtelua hengata isommalla porukalla ja käydä lätkä-matsissa. Peli ei oikeen kulkenut, joten lähdimme takaisin kämpille ennen toisen erän loppua. Jatkoimme iltaa vielä Kristinan ja Andrew'n asunnossa, minne myös naapurimme Tommy tuli. Pelasimme korteilla mm. "Asshole" ja "Irish poker" -nimisiä pelejä. Iltamme sisälsi myös Muumeja, "demon candies" ja iPadin. Oli hauskaa!

"Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi." (1.Kor. 13:3)

"Nää on niitä asioita, joita ei kerrota äidille...paitsi blogissa !"

Olette varmaankin jo intopiukeina odotelleet mitä se meidän viikonloppu toi tullessaan !! Moni teistä varmaan tiesikin jo tai viimeistään tänään sai tietää, että olemme käyneet Kroatiassa oleviemme ystävien tykönä. Matka sinne sujui hyvin... tai no miten sen ottaa. Hengissä ollaan !

Torstaina lähdimme matkaan pirteinä heti aamusta. Vrutkyn asemalla yritimme selvitellä junalippuasioita. Ehdottamassamme yhteydessä oli jotain ongelmia, mutta loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin kouraamme meno-paluulipun Vrutkystä Kutinaan. Pomppasimme junaan ja lähdimme hyvillä mielin matkaan jännityksellä odottaen ystäviemme kohtaamista. Bratislavaan pääsimme helposti ja ehdimme käydä syömässä MÄKKÄRISSÄÄÄ ! Emme olleetkaan käyneet siellä yli kuukauteen. Seuraavaksi suuntasimme matkamme kohti Budapestia. Lähestyessämme määränpäätämme Mirva pohti ääneen: "Mihis nää täällä uskoo?" Siitä sitten seikkailumme lähtikin käyntiin...

Saavuimme juna-asemalle viiden jälkeen ja siellä saimmekin kuulla, että viimeinen juna Zagrebiin lähti viisi minuuttia sitten ja seuraava juna lähtisi seuraavana aamuna 6.30. McCafessa kahvin äärellä pohdimme, mitä tulisimme tekemään seuraavat 13 tuntia. Vaihtoehtoina oli valvoa koko yö Budapestin kaduilla tai mennä lähimpään hostelliin varaamaan huone yöksi. Seikkailunhaluiset maailmanmatkaajat päättivätkin sitten valita näistä ensimmäisen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mirva joutui turvautumaan rakkaan naapurimaamme Ruotsin palveluihin ja ostamaan itselleen takin henkkamaukasta, sillä etelämmässä on lämmin, niin eihän siellä takkia tarvitse.. Kiertelimme pitkin Budapestin katuja alkuillan. Kaupan kautta menimme syömään Burger Kingiin ja siellähän vietimme pari tuntia ennen sulkemista. Burger Kingissä satuimme kuulemaan naapuripöydän keskustelua, kyseessä oli siis jenkkireilaajia: "Bible says....I forgot what the Bible says." Niin. Saatoimme hiukan hymähdellä. Puolenyön aikaan koko yön haahuilu Budapestin kaduilla ei enää kuulostanut hyvältä idealta. Vaikeroimme kylmyyttä sekä väsymystä. Voimme joskus tehdä vielä laulun Tarun lausahduksesta: "Kuolema tulee, kuolema, Budapestin kaduilla." Yö ei kuitenkaan sisältänyt pelkkää haahuilua vaan pidimme myös yhden aikaan raamista paikallisella huoltoasemalla kovaäänisten unkarilaisten tahdittamana. Neljän aikaan alkoi elämä voittaa, (vaikka Kuolema-pulu läheni uhkaavasti) kun pääsimme Rautatieasemalle sisään. Lämpöhuone on ystävä ja silleen. Klo 6.30 matka jatkui unien merkeissä kohti tulevaa..

Unkarin ja Kroatian rajaa ei ole helppo ylittää. Juna pysähtyi metsään ja seisoi siellä tunnin. Sen jälkeen vaunu täyttyi viranomaisista. Niitä oli ainakin 15 ! Ensimmäiset kyselivät passeja, toiset hengaili, kolmannet kysy jälleen passeja ja viimeisenä tuli se pahin: TYMPEÄ NAINEN! Hän epäili koko ajan että meillä oli jotakin tullattavaa, kuten sikareita (lue. tupakkaa) ja alkoholia. Meiltähän niitä tunnetusti löytyy. Viranomaisten jälkeen paikalle saapui konduktööri, joka ilmoitti jokseenkin näin: "Next stop, no train. Bus." Whaat??? Pohdimme asiaa hollantilaisen kanssamatkustajan kanssa ja seuraavalla asemalla lähdimme koittamaan onneamme. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin hyvin Dugo Seloon ja sieltä junalla Kutinaan, jossa meitä olikin Heininevan poeka vastassa.

Kutina oli ihana paikka ja oli todella ihana nähdä poikia ja hiukan sitä, mitä he siellä tekevät. Suuri kiitos isännillemme mukavasta viikonlopusta ! :) Pääsimme maistamaan Ilmarisen lempeässä syleilyssä valmistettuja ruokia sekä kokemaan POCO LOCON. Nam. Sekä kivan jätski-kakku-mestan, jonka nimeä ei just nyt muisteta. Ruoka oli JÄÄÄTÄVÄN hyvää. Kyllä poikien kelpaa ! ps. tsekatkaa Aapon uus profiilikuva. Ruoka tekee ihmeitä... kuten myös photoshop.

Sunnuntaina koitti paluumatka. Kovasti oli rukoiltu sen puolesta ettei ihan 31 tuntia tarvitsisi tällä kertaa matkustaa. Ei tarvinnutkaan, mutta.. niin.. aika on rahaa. Valitsemallamme yhteydellä oli ongelma lippumme kanssa. Saimme tietää, että lippumme ei käy mm. Sloveniassa eikä myöskään Tsekeissä, jossa muuten Bohumin sijaitsee. Rahaa meni kyllä enemmän kuin oli tarkoitus, mutta pääsimme kuitenkin takaisin Martiniin nopeammin kuin olimme kuvitelleet. Kohtasimme matkallamme paljon ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, joita ei valitettavasti kotimaassa niin usein kohtaa. On se Slovenia muuten tosi nätti maa ! Sinne joskus. Rehellisesti sanottuna v-käyrä kävi matkan aikana itse kullakin ajoittain erittäin korkealla... Ennen aamukuutta olimme kuitenkin jo "omassa" sängyssä.

Matkat kestivät yhteensä n. 50h. Kävimme (Slovakia mukaan laskettuna) kuudessa maassa ja neljä kertaa Mäkkärissä. Kaikki yhden viikonlopun aikana.

Poets of the Fallin sanoin:
"Typical of me, that I concentrate on the destination so much that I miss the journey there and back."(Saa nähdä pystyykö tätä matkaa ikinä unohtamaan.)

Budapestin asema, jossa vietimme suurimman osan yöstä.

Lämpöhuone ja väsyneet matkaajat.

Rakkahat.

Mysteerinen Mariborin asema.

"Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:31)

"Onks täl listal mitään, mikä ei lillu kastikkeissa??"

Maanantaina käytiin taas henkilökunnan yhteisellä aamupalalla, mikä tarkoitti liian aikaista heräämistä.. Hieman oli vaikeuksia päästä ylös sängystä, mutta selvisimme! Aamupalan jälkeen aamulenkki (ja Taru oli niin torvi, ettei ottanut kameraa mukaan!!! AAAGH!) ja kaupassa käynti. Opiskelimme myös tehokkaasti ja olimme menossa lounaalle, mutta koska ruokala oli täynnä lähdimme käymään Dm:ssä, edistämässä Tarun naiseutumista. Ostimme siis meikkejä. Lounas oli PARASTA ikinä! "Hyvä ruoka, parempi mieli!" TODELLAKIN! Kävimme myös Bible schoolin puolella katsastamassa, josko olisimme saaneet postia..Ja olimmehan me (tai siis Mirva)!! Kuten aikaisemmasta päivityksestämme voi huomata, saimme suomalaisia nameja! Omnomnom..! Käytiin kokkailemassa teenage clubissa ja illalla sulkkikseen. Ihan oli mukava päivä, loppujen lopuksi.

Maanantaina Mirva havaitsi myös, että small talk -taitomme ovat kehittyneet! HURRAA! Muutenkin kielitaito on parantunut huomattavasti. Enää ei tarvitse "nyökätä ja hymyillä", vaan keskusteluun tulee osallistuttua. Myös läpän heittäminen onnistuu englanniksi..ajoittain. Maanantaina opimme myös uuden sanan slovakkia: hudba. Se tarkoittaa musiikkia.

Eilen ei oikeastaan tapahtunut juurikaan mitään. Opiskelimme (eli luimme hulluna Raamattua ja vähän vielä oppikirjoja). Kävimme myös iltapäiväkerhossa pyörähtämässä. Tiistai oli vähän huono ja väsynyt päivä, mutta siitä selvittiin hengissä.

Tiedättekös mikä päivä tänään oli/on?! Bibleday!! Huh huh! Olipahan taas aikamoista tykitystä! Adrianin kanssa mietimme mm. mihin Matteuksen kala katosi. Pohdimme myös ihan oikeita asioita ja Adrian oli aika fiiliksissä meidän (tai siis Mirvan) kysymyksistä. Taruhan ei enää kysele, kun se oli viime kerralla niin vaikeaa.. Luennon jälkeen täytimme myös hieman harkkapapereita, mikä osoittautui yllättävän haastavaksi. Jatkamme ensi viikolla. Adrian avusti meitä myös viikonloppusuunnitelmien kanssa. Huisia!
Bohdaninkin kanssa tuli melkoista settiä. Genesis sisältää muuten yllättävän paljon haastavia kohtia ja tarinoita! Ja se lähde-teoria on kyllä jotain niin sekavaa ja tyhmää..mutta parempaakaan ei ole vielä keksitty (työn alla). Bohdanin ihastuttava tytär hieman häiriköi luentoamme, mutta se ei haitannut. Suloinen tyttö on hän <3 Puhuimmehan kuitenkin luennolla lasten uhraamisesta jne.. Luento veeeenyi (kuten Adrianinkin kanssa), ja aloimme olemaan melkoisen väsyneitä. Paljon jäi vielä mietintään ja seuraaville kerroille, mutta se on ehkä ihan hyvä niin. Luennon loputtua Bohdan mainitsi Vatikaanin jonkin museon ja kysyi olemmeko koskaan käyneet siellä. Emmepä ole. Tämän jälkeen Bohdan sanoi, että menkää ihmeessä joskus. Hän mainitsi myös taikasanan: Ryanair.

Paluu kämpille, tietokoneet auki ja Googleen hakusana "Ryanair". Tsekatkaapas ite, kuinka paljon maksaa lennot Bratislavasta Roomaan. Ja arvatkaa sen jälkeen, ketkä NIIN on menossa Roomaan!! Taru ihan silleen kevyesti ja vähän sekosi (kivasti hyppi seinille ja semmosta). Tänäänpäs onkin ollut siis huippujees päivä! Lasten kuorossa oli hauskaa! Vähän leikittiin ja laulettiin lasten kanssa jne. Ei tosin vieläkään ihan tiedetä, mitä lauletaan tai mitä esitetään, kun leikitään ja heilutaan jotain (okei, kenguru ja elefantti tajuttiin). Kivaa on kuitenkin ja lapset nauttii ihan selkeesti!

Huomenna odottaa uudet seikkailut! Jeij! Slovakia vaikenee, mutta vain viikonlopuksi. Eikä siis koko Slovakia, ihan vaan meidän osalta. Siitä sitten lisää maanantaina tai joskus. Kihihi!

"Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: -- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista." (1.Kor. 15:3-5)

Ps. Tarulle oli tänään soitettu Suomesta (ehkä jostain Lahden huudeilta?), että jos joku tietää, kuka ja miksi, niin saapi ilmoitella. Ei meillä muuta.