Tämä on pieni askel maailmalle, mutta suuri askel minulle !

Olipa kerran päivä kun Taru ja Mirva lähtivät vuorille patikoimaan omin nokkinensa. Kuvat kertokoon puolestaan. Hienoa oli. Kavuttiin 1250m korkeuteen. Nousu oli rankkaa, mutta ei se alas tuleminenkaan helppoa ollut !

"Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen." (5. Moos. 2:3)

Mistä näitä vauvoja oikein tulee?

Torstai-iltana päätettiin, että skipataan perjantaiaamuna aamiainen ja mennään suoraan lounaalle, joka oli puoli 12. Perjantaina peruskoululaisilla oli lomapäivä sillä tänä viikonloppuna juhlitaan pyhäinpäivää, kuten ehkä edellisessä merkinnässä totesimme, joten lapsille ei tarvinnut tällä kertaa soppaa jakaa. Menimme lounaalle tuttuun tapaan, mutta paikalla saapuessamme tilanne oli jokseenkin hämmentävä. Pöydistä muodostettiin pitkää yhteistä pöytää ja paikalla oli paljon henkilökuntaa. Lounastimme sitten yhdessä henkilökunnan kanssa. Saimme erittäin maittavan aterian ja lisäksi vielä kahvin ja mokkapalan tapaisen leivoksen, jonka ohjeen aiomme vielä jostain metsästää tai keksiä sovelluksen Suomessa. Sen verran tilaisuudesta täytyy kyllä sanoa, että vauvoja siellä oli kyllä enemmän ja vähemmän. Moni henkilökunnasta oli ilmeisesti saanut viimeisen parin vuoden aikana lapsen.

Mirva 20v.

Lounaan jälkeen tehosiivosimme huoneessamme. Taru lähti "ulkoilemaan" ja Mirva kävi suihkussa. (Lainausmerkkien syy selviää myöhemmin.) Ennen nuorteniltaa kävimme Habibissa kahvilla. Nuortenillassa puhuttiin voimasta ja vallasta. Orientoiduimme aiheeseen pohtimalla asioita ja ihmisiä joilla on meihin valtaa ja vastaavasti asioita ja ihmisiä joihin meillä on valtaa. Igor ystävällisesti käänsi meille opetusta.. tosin hän ei aina ihan tajunnut Finon pointteja. Nuortenillan jälkeen päätimme mennä Erikan, Alenkan ja Stianin (jos muistatte norjalaisen ensimmäisestä nuortenillasta, jossa olimme) asuntolaan teelle. Taru pyysi Mirvaa hakemaan teet ylhäältä, kun muut menivät "keittämään teevettä". Mirvan tullessa cafeteriaan siellä häntä oli vastassa yllätyssynttärit !!! Paikalla oli oikeasti kaikki ! Tai no ei ihan kaikki, mutta suuri osa täällä tulleista uusista tuttavuuksista. Taru oli Mirvan selän takana maanantaista lähtien järjestellyt juhlia ja hyvin onnistui. Mirva sai paljon lahjoja ja kakunkin Erika oli leiponut. Mirva tosin oli lähes koko illan shokissa ja ei oikein tiennyt mitä tapahtui ja mitä pitäisi sanoa, sillä nämä olivat hänen ensimmäiset yllätyssynttärinsä. Menimme vielä illalla istumaan erääseen ravintolaan pienemmällä porukalla ja ilta oli erittäin onnistunut !! Mirva vietti viime vuonna synttäreitään vieraassa kaupungissa yksin ja tänä vuonna vieraassa kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa. (Mitäh?!?) Aivan mahtavaa. Tunnetta ei voi kyllä sanoin kuvailla. Rakastetaan näitä ihmisiä! Ja Mirva rakastaa myös Tarua ja on erittäin kiitollinen parhaista synttäreistä ikinä. (Dusanin video synttäreistä löytyy Mirvan seinältä Facebookista, jos haluatte eläytyä tunnelmaan.)

Synttärikakkuu ja 21 kynttilää!

Vasemmalta oikealla: Ita, Finon vaimo, Martin (Bohdanin poika), Sisa, Dusan & Bohdan.

"Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä." (Ps. 71:6)

They were SO monkeys !

Jos viime viikko meni extranopeesti niin tämä viikko on mennyt extrahypernopeesti ja tuntuu siltä, että paljon mitään ei ole tehty. Kivaa on kuitenkin ollut... toisinaan.

Maanantai. Niin.. no millaisia ne maanantait nyt yleensä on. Teenageclubissa leivottiin naminami-muffinsseja. Siihen mennessä kaikki oli mennyt ihan hyvin, mutta sen jälkeen päivä lähti laskuun. Mirvan mieliala vaihtui päivässä rakastuneesta turhautuneeseen pahanilmanlintuun. Edes sulkapallo ei auttanut.. Onneksi on olemassa kuitenkin lenkkipolut ja ystävät. Kiitos Isä niistä! Taru skypetteli (skaipetteli) Jukan kanssa ! Mirva häiriköi keskustelua. Jukasta tulee Mirvan paras ystävä.. ehkä vielä joskus. Jukka on ihana ! Kaikkien mielestä :)

Tiistai. Tiistai on uusi maanantai Tarun mukaan. Tämä tosin johtui Tarun vähäisistä yöunista ja kahvin puutteesta. Menimme iltapäiväkerhoon ja siellä tilanne oli kovin hektinen. Dusanin vastuulla oli myös Itan luokka, sillä sairastelu vei Itan sängyn pohjalle. Norjalainen slovakiksi dubattu rottaelokuva pelastaa kuitenkin hektisemmätkin hetket ! Unohtamatta ihanaa uutta disney-klassikkoa Kaksin karkuteillä, joka on täällä nähty jo kahdesti (slovakiksi) puolitiehen. Päivä jatkui muuten opiskelujen merkeissä. Raamattumaratonit on parhautta. Ps. Dusan on ihana! Dusan tarjoilee meille aina kahvia. Dusan on meidän paras ystävä täällä. Hän vie meiät ehkä vuorille lauantaina.

Keskiviikko. The Bibledaaayyyy !! Keskiviikot pelastavat aina huonommankin viikon. Mikä olisikaan parempi tapa viettää päivää kuin oppimalla paljon uutta Raamatusta ja ennen kaikkea oppia tuntemaan paremmin Jumalaamme. Mahtavuutta :) Opiskelujen jälkeen menimme vielä lastenkuoroon. Tällä kertaa paikalla oli tosin vain Raamattukoulun opettajien lapsia, mutta meininki oli hienoa, vaikka emme lauluista paljon ymmärräkään. Lastenkuorossa kumpainenkin meistä eksyi miettimään (salaa itsekseen) joulua, joka tosin johtui siellä lauletuista joululauluista. Jenkit olivat kutsuneet meidät viettämään illalla Kristinan kaverin Janan synttäreitä. Kuulimme hauskoja tarinoita mm. riikinkukosta, Applen tuotteista sekä ehtoollismokista. Tämän päivän ehdoton rakkaus on Bohdan ja Adrian ! Hienoja ja viisaita miehiä molemmat. Mitä keskiviikko-päivät tulevat olemaankaan ilman heitä?? Ps. Meille paljastui, että seuraavan kerran olemme työtehtävissä/opiskelemassa ensi viikon keskiviikkona eli meillä on viikon loma. Hyvää pyhäinpäivää!

Torstai. Kahvia, kahvia ja kaakaota. Ei meillä muuta. Tai no Mirva skypetteli kotiin ja Taru lenkkeili. Seuraavaksi lehvaa. Toivottavasti tämä viikko toisi vielä jotain uusia ja yllättäviä seikkailuita ( ESIM. VUORET LAUANTAINAAAAAAA!!!!! hope so ). Niistä sitten myöhemmin lisää!

"Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:"Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille." (Joh.13:12-15)

"Is this like a hippo..?"

Tämä viikko on mennyt jotenkin extranopeesti! Tämä saattaapi johtua siitä, että tosiaan maanantaina palauduimme junareissultamme ja siinä sitten kaksi päivää emännöitiin enemmän ja vähemmän Tarun vanhempia, jotka tulivat käymään Slovakiassa ja toivat tuulahduksen Suomesta. Saatiin täydennettyä meidän salmiakki ja ruisleipävarastoja! Taru sai myös paketin ja parit kortit Suomesta. Maanatai-iltana käytiin taasen kiinalaisessa syömässä ja vitsi oli taas NIIN hyvää!

Meiän lapsia!

Tiistaina Taru aloitti takin metsästyksen! Valitettavasti saalista ei vielä tiistaina löytynyt, joten metsästys jatkui. Tiistai (kuten maanantaikin) oli melkoisen väsynyt koomapäivä. Kyllä se reissaaminen vaan väsyttää! Iltapäiväkerhossa pyörähdettiin tuttuun tapaan ja Mirva harrasti siellä ahkerasti valokuvaamista! Keskiviikkona opiskeltiin Raamattua melkoisen väsyneinä. Eipä oltu edes luettu ihan kaikkea, mitä olisi pitänyt lukea.. Lopeteltiinkin luentoja vähän normaalia aikaisemmin, kun ei oikeen sujunut. Illalla oltaisiin menty lasten kuoroon, mutta sitäpä ei ollutkaan tällä viikolla. Sen sijaan Taru pääsi loistamaan (olemattomilla) saksankielen taidoillaan, kun eräs paikallinen tahtoi tutustua meihin lisää. Oli hauska, mutta hämmentävä tilanne.

Torstaina uskonnon tunneilla oli taas hauskaa! Lapset oli kaipaillut meitä edellisenä torstaina, kun ei päästy paikalle. Aiheena oli luominen ja pääsimme (tai lähinnä Mirva) leikittämään lapsia. Ensi viikolla ei uskonnon tuntia olekaan, mutta sitä seuraavalla viikolla me pääsemme pitämään oppitunnin! Jeij! Mahtavuutta! Tarvii vaan muistaa suunnitella se oppitunti jossain vaiheessa..
Koska torstaille ei ole mitään muuta ohjelmaa, kuin uskonnon tunnit, Taru päätti lähteä Tulipiin metsästämään sitä takkia, jota ei tiistaina löytynyt. Mirva ei voinut lähteä mukaan, sillä hänellä oli sovittuna kolmet Skype (lausutaan siis "skaip"!)-treffit torstaille. Oma aika teki molemmille varmasti oikein hyvää. Taru löysi takin, ja luonnollisesti reissulta tarttui myös muuta mukavaa mukaan: farkut, parit paidat sekä mekko. Mirva sai vaihdettua kuulumisia Australiaan ja Suomeen (sekä myöhemmin illalla vielä Britteihin) sekä ehti käymään vielä lenkilläkin!

SISI ! <3

Perjantaina käytimme aamupäivän tehokkaaseen shoppailuun. Tavoitteena oli ostaa sukkahousut lauantain häihin sekä Taru tarvitsi myöskin juhlavammat kengät. Tältäkin reissulta tarttui mukaan hieman extraa: Mirva osti kaksi mekkoa ja Tarukin löysi onnekseen naiselliset kengät! Pääsimme vihdoin myös Café Galleriaan kahville. Sacher-kakku, tiramisu sekä Latte macchiatot maistuivat oikein hyviltä. Kahvilassa tapahtui monia kommelluksia (lähinnä Tarun osalta), mutta eipä niistä sitten sen enempää.. Päivä jatkui iltapäiväkerholla. YLLÄRII! Mirva jatkoi aktiivista valokuvaamista ja Taru toivoi kahvia. Sisälle siirryttyämme ihana Dusan toikin meille kahvia! Myöskin Sisi-koiraa saapui piristämään iltapäiväkerhoamme. Tarulla riittikin loppuajaksi hommia koiran puruleluna toimimisessa. Päivän päätteeksi kävimme nuortenillassa ihmettelemässä, kun Dusan opetti lähetystyöstä slovakiksi. Paljon emme ymmärtäneet, mutta hauskaa oli! Kävimme myös Fritossa syömässä, minkä jälkeen Alenka, Erika ja Pepe tulivat luoksemme testaamaan häävaatteitaan. Soitimme heille suomalaista musiikkia samalla. Hauskaa oli, joten häiriköimme naurullamme naapuriamme. Hups!

Lauantaina oli siivous- ja kauppapäivä. Taru jäi puunaamaan huonettamme kuntoon ja Mirva lähti Billaan ostoksille. Iltapäivällä aloimme valmistautua häitä varten: suihkut, vaatteiden vaihto, meikkaaminen.. Erika ja Pepe tulivat luoksemme valmistautumaan. Tytöt auttoivat myös Mirvaa hiustenlaitossa. Menimme kirkkoon, ja tilaisuus oli todella kaunis ja ihana! Sulhasen tosin tarvitsi sanoa kaksi kertaa "Tahdon", sillä ensimmäinen "áno" oli liian hiljainen eikä siis kovin vakuuttava. Tilaisuuden jälkeen saimme vielä onnitella tuoretta avioparia. Paljon onnea ja siunausta Lubcalle ja Milanille! Kävimme kämpillä vessassa ja vaihtamassa vähän vaatetusta, minkä jälkeen suuntasimme Pasážiin syömään. Ihastuttava ravintola, eikä ihan hullun kalliskaan. Ruuat vaan tulivat hieman eri aikaan, mikä vähän harmitti. Saatiin kuitenkin masut täyteen ja lähdettiin valumaan kotia kohti, missä oli tarkoituksena katsastaa elokuvaa.

Mirva ja jenkkivahvistukset.

Koti-portilla kohtasimme kuitenkin Kristinan ja Andrew'n, jotka olivat menossa lätkä-matsiin. He kysyivät meitä mukaan ja kun meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia, päätimme lähteä mukaan! Opimme, mikä "zamboni" on! Muutenkin oli mukavaa vaihtelua hengata isommalla porukalla ja käydä lätkä-matsissa. Peli ei oikeen kulkenut, joten lähdimme takaisin kämpille ennen toisen erän loppua. Jatkoimme iltaa vielä Kristinan ja Andrew'n asunnossa, minne myös naapurimme Tommy tuli. Pelasimme korteilla mm. "Asshole" ja "Irish poker" -nimisiä pelejä. Iltamme sisälsi myös Muumeja, "demon candies" ja iPadin. Oli hauskaa!

"Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi." (1.Kor. 13:3)

"Nää on niitä asioita, joita ei kerrota äidille...paitsi blogissa !"

Olette varmaankin jo intopiukeina odotelleet mitä se meidän viikonloppu toi tullessaan !! Moni teistä varmaan tiesikin jo tai viimeistään tänään sai tietää, että olemme käyneet Kroatiassa oleviemme ystävien tykönä. Matka sinne sujui hyvin... tai no miten sen ottaa. Hengissä ollaan !

Torstaina lähdimme matkaan pirteinä heti aamusta. Vrutkyn asemalla yritimme selvitellä junalippuasioita. Ehdottamassamme yhteydessä oli jotain ongelmia, mutta loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin kouraamme meno-paluulipun Vrutkystä Kutinaan. Pomppasimme junaan ja lähdimme hyvillä mielin matkaan jännityksellä odottaen ystäviemme kohtaamista. Bratislavaan pääsimme helposti ja ehdimme käydä syömässä MÄKKÄRISSÄÄÄ ! Emme olleetkaan käyneet siellä yli kuukauteen. Seuraavaksi suuntasimme matkamme kohti Budapestia. Lähestyessämme määränpäätämme Mirva pohti ääneen: "Mihis nää täällä uskoo?" Siitä sitten seikkailumme lähtikin käyntiin...

Saavuimme juna-asemalle viiden jälkeen ja siellä saimmekin kuulla, että viimeinen juna Zagrebiin lähti viisi minuuttia sitten ja seuraava juna lähtisi seuraavana aamuna 6.30. McCafessa kahvin äärellä pohdimme, mitä tulisimme tekemään seuraavat 13 tuntia. Vaihtoehtoina oli valvoa koko yö Budapestin kaduilla tai mennä lähimpään hostelliin varaamaan huone yöksi. Seikkailunhaluiset maailmanmatkaajat päättivätkin sitten valita näistä ensimmäisen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mirva joutui turvautumaan rakkaan naapurimaamme Ruotsin palveluihin ja ostamaan itselleen takin henkkamaukasta, sillä etelämmässä on lämmin, niin eihän siellä takkia tarvitse.. Kiertelimme pitkin Budapestin katuja alkuillan. Kaupan kautta menimme syömään Burger Kingiin ja siellähän vietimme pari tuntia ennen sulkemista. Burger Kingissä satuimme kuulemaan naapuripöydän keskustelua, kyseessä oli siis jenkkireilaajia: "Bible says....I forgot what the Bible says." Niin. Saatoimme hiukan hymähdellä. Puolenyön aikaan koko yön haahuilu Budapestin kaduilla ei enää kuulostanut hyvältä idealta. Vaikeroimme kylmyyttä sekä väsymystä. Voimme joskus tehdä vielä laulun Tarun lausahduksesta: "Kuolema tulee, kuolema, Budapestin kaduilla." Yö ei kuitenkaan sisältänyt pelkkää haahuilua vaan pidimme myös yhden aikaan raamista paikallisella huoltoasemalla kovaäänisten unkarilaisten tahdittamana. Neljän aikaan alkoi elämä voittaa, (vaikka Kuolema-pulu läheni uhkaavasti) kun pääsimme Rautatieasemalle sisään. Lämpöhuone on ystävä ja silleen. Klo 6.30 matka jatkui unien merkeissä kohti tulevaa..

Unkarin ja Kroatian rajaa ei ole helppo ylittää. Juna pysähtyi metsään ja seisoi siellä tunnin. Sen jälkeen vaunu täyttyi viranomaisista. Niitä oli ainakin 15 ! Ensimmäiset kyselivät passeja, toiset hengaili, kolmannet kysy jälleen passeja ja viimeisenä tuli se pahin: TYMPEÄ NAINEN! Hän epäili koko ajan että meillä oli jotakin tullattavaa, kuten sikareita (lue. tupakkaa) ja alkoholia. Meiltähän niitä tunnetusti löytyy. Viranomaisten jälkeen paikalle saapui konduktööri, joka ilmoitti jokseenkin näin: "Next stop, no train. Bus." Whaat??? Pohdimme asiaa hollantilaisen kanssamatkustajan kanssa ja seuraavalla asemalla lähdimme koittamaan onneamme. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin hyvin Dugo Seloon ja sieltä junalla Kutinaan, jossa meitä olikin Heininevan poeka vastassa.

Kutina oli ihana paikka ja oli todella ihana nähdä poikia ja hiukan sitä, mitä he siellä tekevät. Suuri kiitos isännillemme mukavasta viikonlopusta ! :) Pääsimme maistamaan Ilmarisen lempeässä syleilyssä valmistettuja ruokia sekä kokemaan POCO LOCON. Nam. Sekä kivan jätski-kakku-mestan, jonka nimeä ei just nyt muisteta. Ruoka oli JÄÄÄTÄVÄN hyvää. Kyllä poikien kelpaa ! ps. tsekatkaa Aapon uus profiilikuva. Ruoka tekee ihmeitä... kuten myös photoshop.

Sunnuntaina koitti paluumatka. Kovasti oli rukoiltu sen puolesta ettei ihan 31 tuntia tarvitsisi tällä kertaa matkustaa. Ei tarvinnutkaan, mutta.. niin.. aika on rahaa. Valitsemallamme yhteydellä oli ongelma lippumme kanssa. Saimme tietää, että lippumme ei käy mm. Sloveniassa eikä myöskään Tsekeissä, jossa muuten Bohumin sijaitsee. Rahaa meni kyllä enemmän kuin oli tarkoitus, mutta pääsimme kuitenkin takaisin Martiniin nopeammin kuin olimme kuvitelleet. Kohtasimme matkallamme paljon ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, joita ei valitettavasti kotimaassa niin usein kohtaa. On se Slovenia muuten tosi nätti maa ! Sinne joskus. Rehellisesti sanottuna v-käyrä kävi matkan aikana itse kullakin ajoittain erittäin korkealla... Ennen aamukuutta olimme kuitenkin jo "omassa" sängyssä.

Matkat kestivät yhteensä n. 50h. Kävimme (Slovakia mukaan laskettuna) kuudessa maassa ja neljä kertaa Mäkkärissä. Kaikki yhden viikonlopun aikana.

Poets of the Fallin sanoin:
"Typical of me, that I concentrate on the destination so much that I miss the journey there and back."(Saa nähdä pystyykö tätä matkaa ikinä unohtamaan.)

Budapestin asema, jossa vietimme suurimman osan yöstä.

Lämpöhuone ja väsyneet matkaajat.

Rakkahat.

Mysteerinen Mariborin asema.

"Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:31)

"Onks täl listal mitään, mikä ei lillu kastikkeissa??"

Maanantaina käytiin taas henkilökunnan yhteisellä aamupalalla, mikä tarkoitti liian aikaista heräämistä.. Hieman oli vaikeuksia päästä ylös sängystä, mutta selvisimme! Aamupalan jälkeen aamulenkki (ja Taru oli niin torvi, ettei ottanut kameraa mukaan!!! AAAGH!) ja kaupassa käynti. Opiskelimme myös tehokkaasti ja olimme menossa lounaalle, mutta koska ruokala oli täynnä lähdimme käymään Dm:ssä, edistämässä Tarun naiseutumista. Ostimme siis meikkejä. Lounas oli PARASTA ikinä! "Hyvä ruoka, parempi mieli!" TODELLAKIN! Kävimme myös Bible schoolin puolella katsastamassa, josko olisimme saaneet postia..Ja olimmehan me (tai siis Mirva)!! Kuten aikaisemmasta päivityksestämme voi huomata, saimme suomalaisia nameja! Omnomnom..! Käytiin kokkailemassa teenage clubissa ja illalla sulkkikseen. Ihan oli mukava päivä, loppujen lopuksi.

Maanantaina Mirva havaitsi myös, että small talk -taitomme ovat kehittyneet! HURRAA! Muutenkin kielitaito on parantunut huomattavasti. Enää ei tarvitse "nyökätä ja hymyillä", vaan keskusteluun tulee osallistuttua. Myös läpän heittäminen onnistuu englanniksi..ajoittain. Maanantaina opimme myös uuden sanan slovakkia: hudba. Se tarkoittaa musiikkia.

Eilen ei oikeastaan tapahtunut juurikaan mitään. Opiskelimme (eli luimme hulluna Raamattua ja vähän vielä oppikirjoja). Kävimme myös iltapäiväkerhossa pyörähtämässä. Tiistai oli vähän huono ja väsynyt päivä, mutta siitä selvittiin hengissä.

Tiedättekös mikä päivä tänään oli/on?! Bibleday!! Huh huh! Olipahan taas aikamoista tykitystä! Adrianin kanssa mietimme mm. mihin Matteuksen kala katosi. Pohdimme myös ihan oikeita asioita ja Adrian oli aika fiiliksissä meidän (tai siis Mirvan) kysymyksistä. Taruhan ei enää kysele, kun se oli viime kerralla niin vaikeaa.. Luennon jälkeen täytimme myös hieman harkkapapereita, mikä osoittautui yllättävän haastavaksi. Jatkamme ensi viikolla. Adrian avusti meitä myös viikonloppusuunnitelmien kanssa. Huisia!
Bohdaninkin kanssa tuli melkoista settiä. Genesis sisältää muuten yllättävän paljon haastavia kohtia ja tarinoita! Ja se lähde-teoria on kyllä jotain niin sekavaa ja tyhmää..mutta parempaakaan ei ole vielä keksitty (työn alla). Bohdanin ihastuttava tytär hieman häiriköi luentoamme, mutta se ei haitannut. Suloinen tyttö on hän <3 Puhuimmehan kuitenkin luennolla lasten uhraamisesta jne.. Luento veeeenyi (kuten Adrianinkin kanssa), ja aloimme olemaan melkoisen väsyneitä. Paljon jäi vielä mietintään ja seuraaville kerroille, mutta se on ehkä ihan hyvä niin. Luennon loputtua Bohdan mainitsi Vatikaanin jonkin museon ja kysyi olemmeko koskaan käyneet siellä. Emmepä ole. Tämän jälkeen Bohdan sanoi, että menkää ihmeessä joskus. Hän mainitsi myös taikasanan: Ryanair.

Paluu kämpille, tietokoneet auki ja Googleen hakusana "Ryanair". Tsekatkaapas ite, kuinka paljon maksaa lennot Bratislavasta Roomaan. Ja arvatkaa sen jälkeen, ketkä NIIN on menossa Roomaan!! Taru ihan silleen kevyesti ja vähän sekosi (kivasti hyppi seinille ja semmosta). Tänäänpäs onkin ollut siis huippujees päivä! Lasten kuorossa oli hauskaa! Vähän leikittiin ja laulettiin lasten kanssa jne. Ei tosin vieläkään ihan tiedetä, mitä lauletaan tai mitä esitetään, kun leikitään ja heilutaan jotain (okei, kenguru ja elefantti tajuttiin). Kivaa on kuitenkin ja lapset nauttii ihan selkeesti!

Huomenna odottaa uudet seikkailut! Jeij! Slovakia vaikenee, mutta vain viikonlopuksi. Eikä siis koko Slovakia, ihan vaan meidän osalta. Siitä sitten lisää maanantaina tai joskus. Kihihi!

"Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: -- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista." (1.Kor. 15:3-5)

Ps. Tarulle oli tänään soitettu Suomesta (ehkä jostain Lahden huudeilta?), että jos joku tietää, kuka ja miksi, niin saapi ilmoitella. Ei meillä muuta.

ďakujem !!

 

Lisää kuvateksti

Kiitoksia paljon Mirvan äidille, isälle ja veljelle paketista, joka saapui tänään ! Tällaista kaikenlaista se sisälsi. (Toinen turkinpippuri-pussi puuttuu koska tarjottiin siitä maistiaisia meidän slovakialaisille ystäville ja lapsille ! Ei ollut ihan heidän mieleensä eli meille enemmän.. :) ) Nyt ei tule Mirvalle Lahteakaan ikävä, kun voi ihailla Lahen kauniita ja idyllisiä maisemia kortista.

Syksy on tullut.

Se on täällä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kyllä, kesä on täällä virallisesti päättynyt. Mistä tämän siis huomaa? Aurinko on lähtenyt pois näkyvistä, ilma on viilennyt noin 10 astetta, kadut täyttyvät syyslehdistä, sadetta jatkuu aamusta iltaan sekä joulumakeiset ovat vallanneet marketit. Ehkä pahin merkki syksyn alkamisesta kuitenkin on se, että ZMRZLINAA ei ole enää saatavilla !! ...ainakaan joka päivä.

Torstaipäivänä tapahtui ammatillista kasvua !! Vaikkakin se on muodostunut opiskelujen aikana lähes kirosanaksi, mutta nyt voi todeta, että sitä voi todellakin tapahtua. Osallistuimme Lubcan pitämälle uskonnontunnille, joka käsitteli taivasta ja helvettiä. Tällä kertaa meidän oli määrä kehittää lapsille, joku leikki. Päätimme leikkiä ruotsalaista sormileikkiä (millä nimellä se kiertääkään eri seurakunnissa).Lapset innostuivat leikistä ja kiittivät siitä, jopa loppurukouksessa :) Uskonnontunnin jälkeen Mirva tajusi, että leikkihän sopi todella hyvin tunnin teemaan. "Up and down" "Ylös ja alas" "Taivas ja Helvetti" ja "Close" "Kiinni" "Synti". Kävimme shoppailemassa ja kahvilla Tulipissa. Taru otti Minttusuklaa-latten. Siitä kuvia lisää myöhemmin.(Vatipää-slovakit juo meiä teetä.) Ostoksia tarttui vähän mukaan ja nyt voimme kertoa iloisen asian, josta emme ole aiemmin kertoneet vaikka on pitänyt. Paikallisessa Cittarissa Tescossa myydään CANDY KINGIN-KARKKEJA!!!

Perjantaina selvisi tarkempaa informaatiota reissustamme Mošovceen, jossa Tomas ja Slavka asustelevat. Ennen sitä kuitenkin osallistuimme jälleen kerran tuttuun tapaan iltapäiväkerhoon. Tällä kertaa tosin sisätiloissa sateen takia. Lapset tuntuivat olevan varsin villillä tuulella. Päädyimme katsomaan leffaa "Kaksin karkuteillä" lasten kanssa, slovakiksi tietenkin. Jouduimme lähtemään aikaisemmin sillä kyytimme Mošovceen lähti puoli neljän aikaan. Seuraamme liittyivät myös jenkkitoverimme Benjamin ja Tommy. Mošovcessa menimme ensin käymään Slavkan ja Tomasin kotona ja sieltä lähdimme seurueemma kanssa katsastamaan Mošovcen markkinoita. Markkinat eivät paljoa eronneet Vrutkyn ja museoalueen meiningistä, mutta olivat toki isommassa mittakaavassa. Kurjaa menosta teki kuitenkin jatkuva sade. Palasimmekin varsin pian Slavkan ja Tomasin kotiin lämmittelemään. Siellä istuimme iltaa ja saimme maistaa paikallista leipää, juustoja sekä viinaksia. Ilta oli varsin mukava ja tunnelmallinen. Pääsimme Slavkan kyydillä (Slavka ei ollut siis nauttinut alkomahoolia) turvallisesti kotiin. Kello oli vasta kahdeksan, joten Mirva lähti katsomaan, että onko nuortenillassa vielä porukkaa ja Taru lähti kämpille vaihtamaan märkiä vaatteita poies. Mirva tuli Erikan kanssa noutamaan Tarua hengailemaan. Vietimme Erikan kanssa mukavan illan teen ja korttipelin parissa. Erika pääsi myös maistamaan salmiakkia. Se oli näkemisen arvoinen kokemus ! Kuten arvata saattaa, niin salmiakki ei ollut slovakialaisen makuhermoille mielekäs makuelämys vaan maistui kuulema lähinnä Erikan kalalta.

Arvaa mitä tää on?

Tomasilta ja Slavkalta. Meiä tovereita.

Miten toi päärynä on saatu tohon pulloon??

Erikan ensikosketus salmiakkiin.

Tänään olemme jälleen viettäneet päiväämme siivouksen ja kauppareissun merkeissä. Tästä päivästä kuitenkin erityisen tekee se, että olemme olleet kuukauden yhdessä reissun päällä. Hyvää kuukausipäivää Mirva ja Taru! Kävimme syömässä ulkona ja tänään leffaillaan ja herkutellaa. Jee :)

"Entä me?" kysyi silloin Pietari. "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?" (Matt.19:27)

Ps. Odotamme intopiukeina ensi viikonloppua !! Siitä silloin sitten lisää :)

SAUNA !

Sunnuntaina havaitsimme, että saatamme kadulla kohdata tuttuja ihmisiä! Se oli hauskaa ja jännittävää! Tämän havainnon teimme siis, kun menimme Kesta Coffeen kirkkokahveille, ja kumpainenkin myyjä oli meille entuudestaan tuttu naama. Myöskin poistuessamme kahvilasta, havaitsimme pihalla tuttuja norjalaisia, joita tervehdimme. Hauskaa ajatella, että vaikka olemmekin Slovakiassa ja kaukana omilta huudeilta, on täälläkin jo ihmisiä, joita voidaan moikkailla kadulla! SIISTIÄ!!!

Maanantaina heräsimme klo 7.45 alkavalle yhteiselle aamupalalle. Sinne siis kokoontui suuri osa Raamattukoulun opettajia sekä me ja jenkit. Söimme yhdessä, keskustelimme, pidimme pienen hartaushetken ja rukoilimme. Puoli yhdeksän aikaan olimme siis syöneet ja valmiit aloittamaan uuden päivän. Lähdimmekin tästä kaikesta inspiroituneina aamulenkille! Kävelimme Kauflandille (kauppa n. 2,5 km päässä). Oli vähän isompi kauppa, kuin meidän lähikauppamme, mutta emme edelleenkään löytäneet valikoimista muuta suomalaista kuin Finlandia-vodkan. Harmi.. Emme siis ostaneet mitään suomalaista kaupasta. Käyskentelimme takaisin ja keskustelimme oppikirjoistamme. Tämän seurauksena innostuimmekin jatkamaan opiskeluja, eli kun pääsimme takaisin kämpille, otimme opukset käteen ja aloimme pänttäämään. Olimme niin uppoutuneita opiskeluun (ja ehkä vähän Facebookiinkin), että melkein myöhästyimme lounastapaamisestamme Adrianin kanssa. Kiiruhdimme nopeasti ruokalan edustalle, missä odotimme Adriania 15min. Hän kun muisti, että meidän piti tavata klo 13.30 eikä 13.15. Well, let's do it Slovak way - always be 15 minutes late. Saamme nykyään siis lounaat arkisin alakoulun ruokalasta, mikä on erittäin JEBOU! Tähän asti ruuat ovat ainakin olleet oikein maittavia!

Eilen aamupäivällä kävimme kaupassa ja vähän kai opiskelimmekin. Iltapäivällä menimme tuttuun tapaan iltapäiväkerhoon. Taru koki tämän hieman turhauttavana taas, mutta Mirva nautti molempien puolesta. Kaksi tuntia meni kuitenkin ja pääsimme palaamaan omaan dataussoppeemme. Päätimme, että emme osallistu asuntolan yhteiseen leffailtaan, vaan pidämme oman leffailtan ihan suomalaisittain. Elokuva, jota olisimme voineet mennä katsomaan, oli "The Tree of life", jonka kumpainenkin meistä toki tahtoo nähdä, mutta ei slovakin kielisillä teksteillä. Keskittymiskykykin oli eilen aika olematon, kun pänttäsimme vielä iltapäivälläkin.. Erika kävi moikkaamassa meitä, ja kertomassa, että keskiviikkona mentäisiin saunaan ja uimaan! Otimme uutisen ilolla vastaan!! Kävimme iltapalalla Habibissa, minkä jälkeen tulimme katsastamaan leffaa kämpille.

Tänään oli ensimmäinen Bibleday! Ja päivä oli MAHTAVA! Aloitimme Adrianin ja Uuden Testamentin kanssa klo 10. Aivan uskomattoman hyvää settiä ja paaaaljon uutta tietoa! Ymmärsimme myös yllättävän hyvin englanninkielistä opetusta! MAHTAVUUTTA!! Opimme myös, että Taru ei osaa muodostaa kysymyksiä, joten tästä lähtien vain Mirva kyselee. Puoli kahdentoista aikaan luentomme loppui ja pääsimme nauttimaan hetken vapaasta ennen lounasta, jota seurasi Bohdan ja Vanha Testamentti. Lounaaksi oli kanaa ja riisiä! NAMS! Salaatti tosin puuttui tälläkin kertaa..Hmph. Kohtasimme myös naapurimme lounaalla! Hän kyseli, mitä meille kuuluu. Emme ihan vielä osaa tätä small talkia, jota varsinkin jenkit harrastavat, mutta tavoitteena olisi oppia sitäkin. Lounaan jälkeen kohtasimme Bohdanin ja Vanhan Testamentin. Vohou, mitä tykitystä!! Tulipahan taas opittua paljon uutta! Puolentoista tunnin luennon jälkeen aloimme jo olla hieman väsyneitä kaikesta tämän päivän englannista! Menimmekin Kamalaan kahville, Mirva tosin otti "kuumaa kaakaota jäätelöllä". Tässä kohtaa on pakko selvittää yksi asia: täällä "hot chocolate" otetaan hieman liian vakavasti. Hot chocolate ei siis ole kuumaa kaakota vaan ikään kuin lämmintä suklaavanukasta. Tai jotain. Mutta on se ihan hyvää. Välillä. Kamalassa saimme taas erittäin hyvää palvelua, englanniksi! JEAH! Kahvittelun jälkeen käväisimme kämpillä. Viideltä alkoi lasten kuoron tapaaminen. Siellä lauloimme ja tanssimme jne. Siellä oli ihan huippu mahtavaa! Ja oli niin ihanaa nähdä lapsia ja heidän äitejään siellä! Pääsimme laulamaan myös suomeksi: "Jos sun lysti on niin.."

Lasten kuoron jälkeen päivän kohokohta alkoi olla jo aivan nurkan takana: SAUNAREISSU! Pakkasimme uimakamamme ja kävimme hakemassa Erikan pihalta luoksemme hetkeksi ennen uimahallin kutsua. Uimahalli ei ole kovin kaukana meistä, mutta emme olleet aikaisemmin olleet tietoisia siitä! Pääsimme ilmaiseksi uimaan ja saunaan (Erika tarjosi, hänellä kun oli joitakin ilmaiskortteja). Sauna oli lämmin! Siis ihan oikeasti enemmän kuin 40 astetta! Tarkkaa lämpötilaa emme tiedä, sillä saunan lämpömittari näytti kokoajan tasaista 140 astetta. Veikkaamme, että mittari oli rikki.. Saunassa kaipasimme kyllä kovasti löylykauhaa ja vesisaavia! Uiminenkin oli hauskaa. Taidamme mennä toistekin! Huomenna odottavat taas uudet seikkailut. Perjantaina olemme myös menossa ilmeisesti Tomasin luokse yökylään, mutta se on sitten jo ihan toinen juttu.

"Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme." (Room. 1:2-4)

Ps. Kommunikoiminen on välillä hiukan hankalaa. Seuraavassa keskustelussa Taru yrittää kysyä, paljonko kello on:

Taru: Onks pallo?

*Mirva katsoo puhelimesta kelloa*

Mirva: Laa laa laa.

Ua uata!

Keskiviikon kohokohta oli asuntolan poikiin tutustuminen! Toki Bohdanin tapaaminenkin oli erittäin hyvä kokemus. Keskiviikko oli muutoin vihainen päivä. Ainakin Mirvalla (se oli oikeesti aika pelottavaa..). Mutta joo, hämmentävää, että kaupassa pitää siivota semmoisella koneella juurikin silloin, kun siellä on eniten asiakkaita IKINÄ. Illalla päädyimme käytävälle laulamaan slovakin kielisiä veisuja. Ihan olivat meneviä biisejä, tosin liiat konsonantit hieman vaikeuttivat laulamista ja osallistumista. Ilta oli kuitenkin onnistunut, sillä tutustuimme naapureihimme hieman paremmin (tai ainakin neljään heistä, kaikki poikia)! Tytöt tuntuivat hieman välttelevän meitä, mutta varmasti saamme heihinkin luotua vielä kontaktia. Opetimme asuntolan poikia (Mimoa, Misoa, Milania ja Kamilia) puhumaan suomea! "Hyvää yötä" on ilmeisen vaikea lause slovakeille, mistä tosin aiheutui suurta hilpeyttä meille! "Moi" sujui pojilta helposti, ja se aiheutti heille hilpeyttä.. Opimme myös uuden slovakin kielisen sanan: srdce. Se on sydän.

Torstaina opiskelimme! Ihan oikeesti: molemmat meistä otti englannin kielisen opuksen käteen ja alkoi pänttäämään. Huisia! Menimme myös Lubcan kanssa pitämään uskonnon tuntia viereiseen alakouluun. Se oli ihan huippua! Ryhmäkoko oli melkoisen pieni (4 oppilasta sekä 3 opettajaa), mutta ainakin saa paremman kontaktin kaikkiin. Ryhmä on aivan ihana, ja odotammekin innolla ensi viikon tuntia. Pääsemme leikittämään lapsia!! Ehkä myöhemmin pääsemme jopa itse pitämään oppituntia. Uskonnon tunnin jälkeen kävimme kiinalaisessa syömässä. NAMS! Annokset olivat taas liian isot, joten otimmekin loput ruuat mukaamme, jotta voisimme syödä ne perjantaina lounaaksi. Pööpöilimme hetken, mutta päätimme lähteä vielä illalla etsimään Tulip-kauppakeskusta. Löysimmekin sinne melkoisen helposti, olimmehan liikkeellä seikkailumielellä ;) Ostoskeskus sijaitsee siis hieman kauempana ja eri suunnassa kuin Martinin keskusta, mikä on tavallaan hieman hämmentävää.. Tulipiin menemme varmasti vielä monet kerrat tuhlaamaan rahojamme (kunhan keksimme, mikä bussi menee sinne, ettei tarvitse kaikkien ostosten kanssa kävellä takaisin kämpille). Ostoskeskuksessa oli myöskin jokin Hollywood-näyttely menossa, siitä kuvia ehkä postauksen loppupuolella. Torstaina opimme myös erittäin tärkeän slovakin kielisen sanan: zmrzlina. Se on jäätelö.

Perjantaina iltapäiväkerhossa oli mukavata, tosin lapsia oli hieman hankalaa tunnistaa, sillä kaikilla oli keltainen paita (vitamiini-viikko ja banaanipäivä). Lounaaksi lapsille oli jotain outoja taikinanyyttejä, joiden sisällä oli hilloa ja päällä kaakaojauhetta..Kauhulla odotamme, mitähän ensi viikolla on ruokalistalla, sillä maanantaista lähtien saamme arkisin lounaamme alakoulun ruokalasta! JEAH! Illalla menimme nuorteniltaan, jossa olikin muutamia tuttujamme (Myyrä, Simon sekä Jozef, joka tosin tuli hieman myöhemmin). Simon toimi tulkkinamme ihanalla brittiaksentillaan! <3 Illassa laulettiin taas ja opimme, ettei pidä olla allerginen. Nii-in. Illan päätteeksi opetimme Myyrälle (siis Erikalle) muutamia suomen kielisiä sanoja ja sanontoja. Nyt hän osaa sanoa mm. "Minä olen myyrä ja hullu." "Minun nimeni on Erika." sekä "Minä pidän syksystä ja oravista." Myös tässä porukassa "Hyvää yötä" tuotti suuria hankaluuksia.. Simon totesi myöskin, että se kuulostaa siltä, kuin olisi humalassa..Kyllä, meidät suomalaiset tunnetaan maailmalla.. Erika tarjosi meille myös biojuomaa, joka sisälsi lehtiä, porkkanaa, tomaattia, omenaa, selleriä ja ties vaikka mitä muuta. Se oli parempaa, kuin uskalsimme toivoa..Tosin se maistui koivulta. Onneksi emme joutuneet juomaan paljon. Erika on kyllä ihan huippu tyyppi! Vähän sekaisin, mutta niin mekin. Simon ja Jozefkin on ihan mukavia. Kasi miikka.

Tänään teimme paaaaaljon (tai ainakin niin uskottelemme itsellemme)! Heräsimme virkeinä ja nautimme aamupalan. Tämän jälkeen jakaannuimme kahtia: Taru jäi kämpille siivoamaan ja Mirva lähti selvittämään bussi-kuvioita, käymään kaupassa sekä postittamaan kortteja. Kämppä tuli siivottua ja ostokset ym. tehtyä. Kahdentoista jälkeen olimmekin valmiit lähtemään seikkailulle Strečnon linnaan! Kävimme lähikaupassa ostamassa evästä reissuun, ja suuntasimme bussipysäkille. Pääsimmekin nopeasti oikeaan bussiin kohti Vrutkýa. Vrutkýssa ostimme junaliput Strečnoon ja takaisin (kahdelta hengeltä maksoi 1,60€). Pienen harhailun ja epäröinnin jälkeen astuimme junaan, joka onneksemme oli vieläpä oikea! Pääsimme siis varsin kivuttomasti Strečnoon ja kapuaminen linnaan sai alkaa. Linna oli upea, kuten voikin arvailla, ja reissu oli erittäin onnistunut! Siitä vielä kuvia tuonnempana. Mirvan miesihanne on jälleen muuttunut. Tällä hetkellä hän haaveilee slovakialaisesta vaeltajamiehestä, jonka kanssa hän voisi patikoida vuorilla ja treenata pohjelihaksia...Paluumatka oli hieman haastavampi, sillä ilmeisesti Strečnosta ei tule niin usein junia Vrutkýyn kuin voisi toivoa.. Pääsimme kuitenkin pizzan kautta turvallisesti takaisin kämpille. Saapi nähdä, mitä seikkailuja ensi viikko tuo tullessaan ;)

Tuttu TV:stä. Älä kysy mitä noi sen alla on..

"And the Oscar goes to..."

Ylitimme raiteet ihan laillisesti ja silleen..Hups!

Tuonne mentiin!! :))

Linnan sisäänkäynti! BOOJAA!

Uudet toverimme halusivat välttämättä kuvaan mukaan...

Pakollinen taidekuva.

Mirva treenaa iloisempaa perusilmettä. Kiva kukka taustalla.

Tarun ilme "onnistuneen" päivän päätteeksi. :D

"Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi." (2.Sam. 22:33)

Ps. Ollaan turvassa, vaikka pommit räjähteleekin aika meidän huudeilla: Näin meillä