"Joraava vauva pelasti päiväni"

Viikonloppu meni hujahtaen. Oli kivaa. Sunnuntaina käytiin messussa ja olimme edellisenä iltana saanut naapureiltamme Italta ja Hedwigalta kutsun museoalueella oleville markkinoille, jonne suuntasimme isolla porukalla messun jälkeen. Seurueemme koostui slovakeista, jenkeistä ja suomalaisista. Museoalueelle täytyi maksaa sisäänpääsymaksu. Tässä tilanteessa oli opiskelijakortista hyötyä ! Hyvä SAMOK. Kamerasta olisi pitänyt maksaa kuulema myös lisämaksu, mutta sitä ei koskaan kysytty, joten ei maksettu. Markkinat toivat mieleen kotoSuomen meiningin. Se oli mukavaa. Markkinoiden jälkeen suuntasimme seurueemme kanssa kahville vielä Kesta Coffeen.

Ps. Messun jälkeen tutustuttiin myös kolmeen norjalaiseen. Jee. Oli ihan kivaa.

Maanantaina nukuimme pitkään. Tarun puhelimeen oli tullut puhelu slovakialaisesta numerosta. Emme uskaltaneet soittaa takaisin. Jos olisi akuuttia asiaa niin soittakoon takaisin! Koska meillä ei ollut parempaakaan tekemistä niin päätimme lähteä Habibiin kahville. Matkalla kohtasimme Dusanin ja lauman lapsia, joista kaksi tyttöä ryntäsikin yhtäkkiä halaamaan meitä. Ihania lapsia ! Kahvittelun jälkeen menimme tapaamaan Adriania ja saimme tietää tarkempaa sisältöä hänen pitämälleen kurssille. Tulemme tapaamaan Adriania keskiviikkoisin kolmen tunnin ajan Uuden Testamentin merkeissä. Lähdimme etsimään Bohdania, jotta saisimme häneltä tietoa hänen kurssistaan. Emme löytäneet häntä työhuoneestaan, mutta meille kerrottiin, että hän oli yrittänyt tavoittaa meitä tänään. Mysteerisoittaja siis selvisi ! Menimme tapaamaan Bohdania hänen kotiinsa, jossa hän oli vahtimassa pientä lastaan. Keskiviikot tulevat olemaan tästä lähtien nimellä "Bible-day". Tapaamme Bohdanin Vanhan Testamentin merkeissä keskiviikkoiltapäivisin. Tuhtia settiä ! Bohdan piti tosin Adrianin kolmea tuntia hulluna ratkaisuna :D Iltapäivällä kävimme kokkailemassa lasten kanssa vähän omenapannareita ja opetimme heille vähän suomalaisia sanontoja ja sanoja. Kävimme pelaamassa myös sulkapalloa. Onneksi täältä on löytynyt meille molemmille jokin liikunnallinen harrastus. Taru pääsee potkimaan vähän jalkapalloa ja Mirva pääsee pelailemaan sulkkista.

Tänään meidän oli määrä lähteä vartin yli kahdeksan kohti Zilinaa, jossa meidät rekisteröitäisiin yliopistoon opiskelijoiksi kurssiemme takia. Tapansa mukaan slovakit olivat jälleen myöhässä. Tällä kertaa odottelimme Katkaa, joka oli pitämässä tuntia. Adrian kävi poimimassa meille omenapuusta omenat ja muisteli Suomen omenakaupunkia Lohjaa. Katkan saavuttua pääsimme lähtemään. Zilinassa olisimme muuten joutuneet odottelemaan Adriania työhuoneessa lähes kolme tuntia, mutta onneksemme Katka esitteli meille läheisen ostoskeskuksen, jossa kävimme kahvilla ja kiertelemässä, sillä aikaa kun Adrian piti luentoa. Kahvilla Mirva päätti, että hän lähtee töihin ulkomaille ja hankkii amerikkalaisen luterilaisen journalistimiehen, jonka matkassa hän pääsee matkustelemaan. Mistähän sellainen löytyisi? Hmm.. Eräässä liikkeessä kohtasimme tanssivan vauvan. Kivat moovit oli taaperolla. Palasimme ajoissa työhuoneeseen ja Adrianin kanssa hoidimme muutaman paperihomman ja menimme lounastamaan Adrianin kanssa. Päätimme, että lähdemme omin neuvoin Zilinasta Martiniin, sillä Adrianin kyytiä olisimme saaneet odotella useamman tunnin. Adrian antoi meille tarkat neuvot ensin miten pääsemme keskustaan, jossa sijaitsevat rautatieasema sekä linja-autoasema, sekä miten pääsemme bussilla tai junalla Martiniin. Hän varoitteli meitä eksymisen vaaroista, mutta lähdimme kuitenkin seikkailumielellä jatkamaan matkaamme.

Bussipysäkillä meidät kohtasi ensimmäinen "ongelma": mikä lippu meidän tulisi automaatista ostaa? Ohjeistukset olivat siis tosiaan ainoastaan slovakiksi. Teimme omia tulkintoja ja toivottavasti ostimme oikeat liput (hinta 0,46€/lippu). Nousimme JOHDINAUTOON ja leimasimme lippumme, kuten Adrian oli meitä ohjeistanut. Slovakiassa toimii ehkä hiukan paremmin lippujen tarkistaminen sillä luoksemme tuli melkein samantien lipuntarkastaja. Hän ei valittanut lipuistamme, joten otaksuimme, että olimme ostaneet oikeat liput. Success! Osasimme myös jäädä oikealla pysäkillä pois. Sen kunniaksi teimme EXPLOTION-nyrren, jonka kehittelimme tänään aikaisemmin. Varmistaaksemme, että varmasti pääsemme Martiniin asti, niin päätimme käyttää bussia junan sijaan. Bussiaikataulujen tutkiskelu oli yllättävän haastavaa, mutta siitäkin selvisimme ! Eli jos haluat tulla Zilinasta Martiniin niin mene laiturille 5 tai 4. Neloslaiturilta ota bussi B. Bystricaan tai Zvoleniin. (HUOM! Tarun vanhemmat huomioikaa tämä!). Ps. Lippu maksaa 1,70€/hlö.

Onnistuneen bussiseikkailun päätteeksi ostimme vielä jäätelöt ja Coopista hyviä keksejä, joita saimme eilen maistaa. Omnomnom. Tänään voisimme vielä pitää raamista alakerran keittiössä.

"Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä." (2.Sam.6:14)

Päivän extra - Mirvan ja Tarun spontaani FB-chat keskustelu

Mirva:
Taru.
miks kukaan ei puhu mulle
yyh 
:'(

Taru:
Koska oot niin öööö

Mirva:
yh
yh
yhyyyyyyyyy :''''''''''''''''''''''''''(((
itken itseni uneen ja viiltelen itseäni puhelimella, jossa ei ole kenttää

Taru:
Voivoi

Mirva:
saa nähdä ketä yöllä viillellään.. harmi kun syötiin se pehmokarkki
oisin läiskiny sitä sun naamalle

Taru:
xDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Kuolen :DDDDDDDDDDDD

Kulttuurielämys

Torstai oli pööpöilypäivä. Ei siitä sen enempää.

Eilen sen sijaan tapahtui PALJOOON! Pitkien yöunien jälkeen päätimme jättää aamupalan väliin ja hypätä suoraan lounaaseen, joten menimme aamubrunssille viereiseen kiinalaiseen ravintolaan (siellä oli sentään menu englanniksi). Ruoka oli maittavaa ja sitä sai riittävästi ! Hintakin oli varsin edullinen. Jälkkäriksi haimme vielä jätskit paikallisesta jätskikojusta. Omnomnom. Vatsa täynnä olikin hyvä suunnata töiden pariin.

Iltapäiväkerhossa pääsimme tällä kertaa osallistumaan vähän enemmän. Saimme viedä lapset ruokalaan ja jakaa siellä heille keittoa (WOU). Lounaan jälkeen ryntäsimme lapsien kanssa ulos ja siellä pelailimmekin tovin poikien kanssa futista. Saimme toimia myös tolppina tyttöjen osaosaossassaa-leikissä, jota tehtiin sillä sik-sak-sokkelo-narulla (se saa 10 pistettä ja papukaijamerkin, joka kertoo sen narun nimen). Mirva pyöritti tytöille myös hyppynarua ja leikki sik-sak-sokkeloa (slovakkitytöt osaavat sanoa nyt sik-sak-sok !!). Pakkasimme kamat ja ehdimme ottaa vartin lepin ennen Vrutkyyn lähtöä ! Ps. Ihanaa kun lapset moikkailee meitä pihalla ja käytävillä sanomalla "Hello!"

Meidän oli määrä lähteä Vrutkyyn Tomasin ja Tommyn (naapurijenkki) kanssa klo 16 (ja kerrankin emme menneet paikalle 5 vaille, kuten suomalaisilla olisi tapana vaan vähän neljän jälkeen). Saimme kuitenkin odottaa puoli tuntia...MIEHET!! Tomasilla oli hyvä syy kuitenkin olla myöhässä. Sivupeili parka. Vrutky on Martinin vieressä oleva kylä. Siellä on tänä viikonloppuna Town Fest elikkä vähän niiku suomalaiset markkinat u know. Tomasin bändin esiintyi siellä, jonka takia Tomas halusi myös viedä meidät sinne. Tomas maistatti meillä myös jännittävää Medovinaa (LÄMMINTÄ hunajaviiniä). Tomas jätti meidät kuitenkin pian, sillä hänellä oli vielä bisneksiä bändinsä kanssa. Jäimme siis kolmisin, kaksi suomalaista ja jenkki.

Kiertelimme vähän aluetta ja tutustuimme samalla meluavaan naapuriimme. Ihan mukavan oloinen kaveri, vaikka vieläkin huutaa skypessä öisin. :) Koska alue ei ollut kovin suuri, niin päädyimme istuskelemaan ja hörppimään slovakialaista olutta. Tommy otti paljon valokuvia (ei meistä vaan muista ihmisistä ja juhlista). Damn he's good ! Tomas löysi meidät ja maistatti meille jälleen paikallista herkkua, jota kutsuttiin nimellä young wine. Se oli oikein raikasta. Tomasin bändi pääsi vihdoin ja viimein vanhuskuoron jälkeen soittamaan, tosin tunnin myöhässä, varsin slovakialaista. Bändin musiikki oli tosi hyvää ! Sitä voisi kuvata bluesrockiksi. Tommy kuvaili ja me nautimme musiikista. Istuimme katsomossa, jossa meidät oli lähes ympäröity mustalaisilla. Ongelmitta emme selvinneet. Eräs mustalaismies ei pitänyt Tommyn kuvailuista. Hän mm. sylkäisi Tommyn jalalle ja muutenkin uhosi. Koska yhteistä kieltä ei ollut, tilanne oli hämmentävä. Onneksi eräs mustalaisnainen tuli rauhoittelemaan tilannetta (tai lähinnä sitä mustalaismiestä, joka lähtikin penkit paukkuen pois). Sellaista. Pääsimme turvallisesti Tomasin kyydissä kotiin, vaikka hän ajelikin hetken jalkakäytäviä. Huom! Tomas on hyvin tietoinen siitä, että täällä on nollatoleranssi autoilun ja alkoholin käytössä. Hän EI siis ollut humalassa. Ihan vaan, että kaikki ymmärtävät...

Tomasin bändi

Ilmapallojaaa ! Niin markkinameininkiä.

Joulu tulossa?

Ei ihan London Eye.

RILLATAA!

Nyt aiotaan mennä nauttimaan kesäpäivästä ! Aurinko paistaa ja ah ihanaa <3 Toivottavasti jätskikiska on auki et saadaan jädee !! Ei meil muuta.

"Rypäleen mehu ehtyy, viiniköynnökset kuivuvat ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla. Rumpujen riemu vaimenee, iloinen kohina hiljenee, vaikenee harppujen ääni. Enää ei juoda viiniä, ei lauleta, juoma on käynyt juojilleen karvaaksi."(Jes. 24:7-9)

Ai KAMALA !

Tänään oli ehkä maailman hämmentävin herätys ikinä ! Ollaan pitkin viikkoa heitelty läppää siitä, että jos Adrian (meidän ohjaaja) tulis yllättäen meidän ovesta sisään kun vaihetaan vaatteita tms. No tänä aamuna heräsimme siihen, noin klo 9, kun Stano ryntää huoneeseemme, käy tsekkaamassa jotain ja lähtee pois. Hämmentävää. Vähän aikaa arastelimme huoneessa liikkumista, kun käytävästä kuului vielä ääniä. Äänet siirtyivät viereiseen huoneeseen, joten olimme vapaita liikkumaan.

Kävimme moikkaamassa Bible Schoolin puolella Adriania ja muita tovereita. Sen jälkeen suuntasimme kohti keskustaa. Päivän tavoitteeksi asetimme: löytää Mirvalle lenkkarit, syödä fornetteja (slovakialaista herkkua) sekä kahvitella Kamalassa ! 2½ näistä täyttyi. Söimme toki fornetteja, kävimme Kamalassa kahvilla ja Mirva löysi kengät.. jotka eivät tosin sovellu lenkkeilyyn tai patikointiin. Hups. Mutta hienot ne on!

Kamala ei TODELLAKAAN ollut nimensä veroinen ! Ihastuttava pieni kahvila kohtuullisilla hinnoilla. Ah, mikä elämys ! Päädyimme pitämään myös raamista kahviemme äärellä. Käsittelimme hiukan Malakian kirjaa ja siitä syntyikin hedelmällisiä keskusteluita. Poistuessamme kassan kautta ihastuttava kassatäti kysyi meiltä olemmeko norjalaisia opiskelijoita. Kerroimme olevamme Suomesta, johon hän totesi samantien: "Finnish students?! Medecin?" (täällä on siis tosiaan se lääkis). Kerroimme hänelle opiskelevamme Bible Schoolissa. Nainen tuntui innostuvan asiasta kovasti ja toivotti meidät tervetulleeksi uudestaan Kamalaan. Ja varmasti menemmekin vielä ! (tuntui olevan ainoa kahvila, jossa osataan englantia.)

Kotimatkalla ostimme fornetteja evääksi, ennen kuin menisimme Teenage Clubiin. Fornetit olivat erittäin maittavia! Niitäkin tulemme varmasti ostamaan vielä monet kerrat. Ensi kerralla koitamme ehkä eri makuja. Teenage Clubia oli tänään vetämässä amerikkalainen toverimme Benjamin (joka on ollut Suomessa 3 tuntia!!). Hänen ja lasten kanssa pääsimme tekemään atsteekkien kalenteria. Me pääsimme piirtämään kuukausia kalenteriin. Mirva pelasi korttia Itan, Benjaminin sekä Zusan(?) kanssa. Pelin nimi oli Joker ja siinä pelissä ei ollut aluksi mitään järkeä. Säännöt tuntuivat vaikeilta ennen kuin peliin pääsi kunnolla mukaan. Toisella kierroksella peli sujuikin varsin hyvin.

Ilta on kulunut dataillessa, lenkkeillessä sekä kaupassa käyden. Kohta voisi käydä nukkumaan, sillä huomenna onkin aikainen herätys ! (KUUDELTA!!) Iiks.

"Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen." (Mal. 3:24)

Isänmaasi tarvitsee sinua!

Sunnuntaina herättiin aamulla freeshinä (jos joku tulee urputtaa, niin saa turpaan!! LOL! Kovis vai?) kirkkoon. Kympin jumis on täällä aina tulkattuna englanniksi. Heti kirkon ovella saimme kätösiimme semmoset jännät kuulokehärpäkkeet. Siis semmonen, mikä työnnetään korvaan! :D Sitten siitä kuului koko jumiksen tapahtumat englanniksi käännettynä. Kuin siistii?! Havaintoja, joita teimme kirkossa: Kirkko oli aivan täynnä! Se ei oo ihan samaa kokoluokkaa, ku Lohjan Pyhän Laurin kirkko, mutta on se isompi, ku sillipurkki. Toinen havainto (jonka tosin lähinnä Mirva teki), oli se, että kirkossa oli nuoria! JEeeah! Tätä Suomeenkin, kiitos! Meininki oli mahtava! :) Sattuipa käymään niin hyvä tuuri, että eräs pieni tyttönen otettiin juurikin viime sunnuntaina seurakunnan jäseneksi. Hän siis sai kasteen lahjan. Tilaisuus oli tosi kaunis ja jopa koskettava. Kasteen jälkeen pastori otti pienen tytön syliinsä ja esitteli hänet seurakunnalle. Jotain niin huippua! (Tässä kohtaa Mirva taisi kuivata pari kyyneltä silmäkulmasta :') Taruhan ei itke. Piste.) Saarnan aikana naurahdimme tulkkimme (Adrianin) tulkkaukselle: "..Sorry guys I didn't catch that.." :D

Jumalanpalveluksen jälkeen kävimme Habibissa kirkkokahveilla. Sinne mennään kyllä toistekin! Se on ihan nurkan takana, ja tosi mukava paikka. Loppupäivä vaan pööpöiltiin ja pestiin pyykkiä. Mirva sai myös ensi kosketuksensa kuivausrumpuun..Ja tuomio on se, että mikään Mirvan vaate ei enää IKINÄ mene kuivausrumpuun. Sunnuntaina kävimme myös lenkillä, ja löysimme Tikkurilan! Siis graffitin, jossa oli sen maalaushommelin logo ja nimi. Haha!

Eilen heräsimme taas reippaina aamulla ennen kahdeksaa. Päivän suunnitelma oli lähteä Adrianin kyydillä Zilinaan katsastamaan yliopisto, jossa "opiskelemme" täällä ollessamme. Sekä tavata muutamia ihmisiä jne. Tärkeimpänä mielessämme oli kuitenkin se, että pääsisimme SHOPPAILEMAAN! Matkalla ihailimme mahtavia maisemia (vuoriaaa!!) sekä linnoja. Pitää mennä tarkemminkin tutustumaan. Zilina on siis jonkin verran isompi paikka kuin Martin, ja siellä oli kyllä tosi magee ostoskeskus! (Siellä mm. Converse rakastaa Marimekkoa!) Mukaan shoppailureissulta tarttui Mirvalle Avril Lavignen uutukainen sekä yksi paita vanhan, kuivausrummussa kutistuneen, tilalle. Taru shoppaili hammastahnan (pro ageing, Taru on hei ollut jo melkein kuukauden 21-vuotias!!), muutamat sukat sekä t-paidan ja ihkaekat leggingsinsä. Vuppiduu! Ostimme myös hämähäkkiaasin, jonka myi mies, jolle Taru taas laukoi vähän tylyn kommentin..Mutta ehkä Tarukin vielä oppii vähän ihmisläheisemmäksi. Molemmat saivat myös ostettua postikortteja, joita on yllättävän vaikeaa löytää. Yritimme myös ostaa postimerkkejä, huonolla menestyksellä..

Loppuillan pööpöilimme, koska olimme molemmat tosi väsyneitä. Kävimme myös kaupassa. Ennen kauppareissua Mirva vielä totesi: "Ei sitten osteta paljon tavaraa, kun ei jaksa rehaa niin paljon tavaraa." Kaupassa Taru totesi: "Hmm..Ei olla kyllä vielä kertaakaan ostettu näin paljon tavaraa." Että näin hyvin taas suunnitelmat toteutui. Kauppareissulta ehdittiin juuri sateen ja ukkosen alta takasin kämpille. Ukkonen Slovakiassa oli kokemisen arvoinen! Aivan mahtavaa! Taru yritti kovasti kuvata "parvekkeelta" muutamia salamia, mutta heikolla menestyksellä. Seuraavaa ukkosta odotellessa siis ;) Makoilimme myös yhdessä Tarun sängyllä ja katselimme kattoikkunasta salamointia. Oli huippua makoilla vaan hetki hiljaa ja katsella, kun välähteli. Ukkosen mentyä katsoimme vielä elokuvan ja sitten suunnattiinkin aika pian uinumaan.

Tänään oli tärkeä päivä. Tavattiin vihdoinkin Adrian paperihommien ja harjoittelun merkeissä! Myös Ita ja Dusan olivat paikalla. Alustavasti sovimme, että olemme tiistaisin ja perjantaisin iltapäiväkerhossa. Maanantaina ja keskiviikkona voimme myös osallistua teenageclubiin. Keskiviikkoisin ja torstaisin on myös mahdollisuus mennä aamulla (klo 6.30-7.30) ennen koulua tapahtuvaan toimintaan. Saapi nähdä, eksyykö kumpikaan meistä koskaan sinne. :D Perjantaisin ja/tai sunnuntaisin saattaa myös olla jotain seurakunnan hommia (nuorteniltaa ja pyhäkoulua). Sitten pitäisi saada myös Bohdanin ja Adrianin kanssa sovittua johonkin väliin meidän opiskelut. Aika rennolta kuulostaa kyllä. Jouston varaakin kuulemma vielä on. Ja mitään varmaa ei vielä ole, mutta ensi viikolla päästään jo tekemään ihan oikeesti jotain! Kai.

Tapaamisen jälkeen lähdettiin postiin hakemaan postimerkkejä. Postimerkkejä saa siis ostettua vain postista. Ja postissakaan kukaan ei välttämättä osaa englantia. Posti oli iso ja siellä oli monta tiskiä, joista jokainen palveli luultavasti eri syystä. Muutaman epäonnistuneen "Do you speak English?" -kysymyksen jälkeen, saimme vastaukseksi "A little." Ja saimme kuin saimmekin ostettua postimerkkejä! Jos olisimme olleet viisaita olisimme voineet ostaa niitä jo valmiiksi vaikka 50..Ehkä menemme taas ensi viikolla käymään postissa. Mutta postia on siis tulossa Suomeen! Tarkkailkaa laatikoitanne!

Tänään oltiin jo iltapäiväkerhossa mukana (tänäänhän on tiistai). Taru pääsi pelaamaan futista poikien kanssa! JEESS! Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, peli sujui hyvin. Mirva pääsi sik-sak-sokkeloimaan tyttöjen kanssa. Sekin sujui erittäin mallikkaasti, vaikka lapset ovat varsin ujoja puhumaan englantia. Pelasimme myös Ligrettoa! PARHAUTTA! :) Tutustuimme myös tänään uuteen toveriin. Hän siis opiskelee Bible schoolissa, joten häneen saatamme törmätä useamminkin! Mirva sai tämän vuoksi myös ensimmäisen slovakialaisen Facebook-kaverinsa.

Tehtiin älyttömän hyvää ruokaa! Kanakastiketta ja riisiä. Nams! Jälkiruuaksi syötiin vähän Milkan joghurt-crisp-suklaata, mikä on muuten tosi hyvää. Kannattaa kokeilla. Ruuan jälkeen jaksaakin taas datailla, mitä ollaan tehty ahkerasti illan mittaa. Kumpainenkin meistä on myös skypettänyt tänään Suomeen. Huomenna ei varmaan tehdä mitään erikoista. Käydään juttelemassa Adrianin kanssa meidän UT:n opiskeluista, mutta muuten vaan pööpöillään taas.

"Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." (Luuk. 18:15-17)

Ps. Kuvia tulee joskus myöhemmin. Hyvää kannattaa odottaa ;)

"Do you eat anything but soup...?"

2,50€ = Sketchboard-workshop, teet, kahvit, naposteltavat, alkukeitto sekä vuohenjuusto- ja lohkoperuna-annos.

Well, hello girls (and boys) !

(Mirva alkaa kohta pitämään kirjaa siitä kuinka monta kertaa kuulemme tuon alkuosan tämän reissun aikana..)

Eilinen päivä meni shoppaillessa tarpeellisia tavaroita, joita tulemme täällä tarvitsemaan, kuten teippiä, tossut, muistiinpanovälineet jne. Sitten otimme vähän lepiä kämpillä ja illalla suuntasimme kohti nuorteniltaa.

Aluksi emme olleet ihan varmoja mistä ovesta sinne pitäisi mennä, mutta onneksemme siellä oli ovi auki ja nuoria ovella, joten totesimme olevamme oikeassa paikassa. Heti ovella tutustuimme innokkaaseen nuoreen nimeltä Joseph tai Josef (dunno). Hän toimi myös tulkkinamme koko illan ajan hiukan hataralla, mutta ymmärrettävällä englannilla. Suuri osa illan opetuksista meni ohi, mutta onneksi Sana puhuu puolestaan ja laulaminenkin oli ihan kivaa, vaikka ei paljon mitään ymmärretykään. Uusia sanoja opimme hiukan!

Varsinaisen opetuksen jälkeen muutama nuori tuli esittäytymään meille ja he kutsuivat meidät kanssaan alemman kerroksen huoneeseen juomaan hiukan teetä sekä jutustelemaan. Tutustuimme poikaan nimeltä Simon, joka oli ollut viime vuoden Englannissa vaihtarina, joten hän puhui varsin sujuvaa englantia. Hän ja Joseph kyselivät meiltä paljon kaikenlaista liittyen Slovakiaan ja Suomeen. Taru kysyi myös Simonilta hieman aggressiiviseen sävyyn: Do you eat anything but soup??!?! Tähän Simon naurahti vastaukseksi. Simon selvitti meille myös tietoja mahdollisesta nuorten aikuisten illasta, jota tullaan pitämään lauantaisin. Pojat myös lupasivat viedä meidät VUORILLE (meillä on treffit !!! lol..). PS. Meidän kanssamme hengasi myös Zac Efron !!! (tai siis poika nimeltä Michal, joka muistutti erehdyttävästi Efronia).

Nuortenilta alkoi kääntyä loppua kohden ja valmistauduimme paluuseen datauskoppiimme. Olimme menossa sanomaan jo tsaut väelle, mutta kohtasimme yläkerrassa norjalaisen lääkisopiskelijan Stian (tai jotain sinne päin). Vaihdoimme siinä vielä pari sanaa hänen, Josephin ja Beatan kanssa (Beata on slovakialainen lääkisopiskelija). Hekin alkoivat tekemään lähtöä ja he kutsuivat meidät kanssaan kaupungille. Päätimme tarttua kutsuun. Seuraamme liittyivät myös Simon sekä Alenka ja Erigae. Istuimme iltaa erinäisissä paikoissa sekä opimme slovakialaisia tapoja ja sanoja. Saimme myös opetettua hiukan suomea slovakeille. Simon sanoi, että suomi kuulostaa humalaisen puheelta. :D Pääsimme turvallisesti kahdentoista aikaan huoneeseemme. Nukkumaan emme tosin heti päässeet, sillä naapuriseinän takaa kuului: Badger-badger-badger-badger-badger-badger-MUSHROOM-MUSHROOM...

Aamulla meillä oli aikainen herätys, sillä olimme luvanneet I:llä alkavalle naiselle(joka paljastui Itâ:ksi)osallistuvamme Sketchboard-työpajaan. Siellä opimme evankelioimaan piirrustuksien kautta.

Paras lahja.

Noilla maalailtiin..

1.

2. PS. BOH = Jumala

Workshop oli ihan mukava ja ajatuksia herättävä, mutta tosin kesti ehkä hiukan liian pitkään... 8h ! Tuli takautumia kädentaitoja-tunneilta... Mirvalle jäi käteen ideoita oppariin sekä evankeliointi-kuutio. Tarulle jäi käteen paljon pohdintoja sekä hartausideoita.


"Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo." (1.Kor. 12:8-11)

Maa, jossa Pepsodent tunnetaan paremmin nimellä Signal.

Siellä ne on !

Tänään meillä oli aamulla 8.30 palaveri Bohdanin kanssa. Hänen kanssaan sovimme tulevasta VT-kurssista ja miten tulisimme sen suorittamaan. Tulemme käymään VT:n läpi kirja kirjalta. How cool is that ! Teemme saman Adrianin kanssa, mutta vastaavasti UT:n puolelta. Hänen kanssaan käymme asiasta keskustelua myöhemmin. Ps. Tänään, jopa tapasimme Adrianin !

Tänään on ollut vähän lööbailupäivä, kuten ovat myös seuraavat muutkin päivät. Huomenna slovakialaiset viettävät Pyhän Marian päivää, joten huominen on vapaa sekä suurimmalla osalla on sitä myöten loogisesti myös perjantai vapaa. Tositoimiin pääsemme vasta kun täällä alkaa lukuvuosi parin viikon sisällä ja aikataulut selviävät puolin ja toisin. Iltpäivätoimintaan ala-asteen puolella pääsemme osallistumaan jo tulevalla viikolla.

Kun olimme tavanneet Bohdanin niin lähdimme hiukan tutkimaan kaupunkia ja sen alueita. Lähdimme etsimään norjalaisia. Löysimmekin, mutta emme halunneet hämmentää heitä puhumalla ruotsia.

Tänään pääsimme osallistumaan myös THE PARTY:n järjestämiseen. Siis sinne Bible Schoolin sekä ala-asteen työntekijät kokoontuivat yhteen pitämään hauskaa ja meidät kutsuttiin myös mukaan. Pääsimme hiukan kokkailemaan rakkaan naapurimaamme Venäjän kansallisruokaa Borssikeittoa ! Se olikin iloinen näky kun kaksi suomalaista ja kaksi amerikkalaista kokkailivat sitä. Tosin emme varsinaisesti tehneet muuta kuin kuorimme, siistimme ja pilkoimme vihanneksia. Kokkailimme ulkotiloissa. Se oli mukavaa, mutta sade pääsi yllättämään, joten juhlat täytyi siirtää sisätiloihin.

Mikäs ihme sinä olet?

Valmis annos !

Juhlat olivat oikein mukavat. Söimme, joimme, keskustelimme ja kuuntelimme musiikkia. Borssikeitto oli PALJON parempaa kuin Suomessa. Se on ehkä suositeltavaa valmistaa itse. Pääsimme myös kertomaan keitä olemme ja mitä teemme Slovakiassa.

Pohdimme tänään sitä, että pitäisikö hankkia slovakia-englanti-sanakirja, jotta oppisimme sitä kautta jotain tarpeellisia sanoja ja ilmaisuja? Vai täytyisikö tyytyä Googlen antiin? Olisi mukava sanoa kaupassa slovakiksi hei ja kiitos, kun taas sopertaa jotain vastaavaa englanniksi. Näitä pohdintoja jatkamme.

Olemme myös kovin yllättyneitä siitä, kuinka paljon Suomi kuitenkin näkyy täällä. Olemme kohdanneet täällä suomalaisia merkkejä, kuten Nokian, Fiskarsin, Marimekon sekä erään kahvilan hyllyllä lojui Finlandia-vodka-pullo. Bible schoolista Tomas ja hänen vaimonsa Slavka ovat suunnitelleet ensi vuodeksi matkaa Suomeen juhlistamaan heidän hääpäiväänsä. Jännittävää ja outoa, mutta samaan aikaan kuitenkin hienoa. PS. Lapsilla on täällä Angry Birds-t-paitoja.

"Kuulkaa, kaikki kansat, kansakunnat ja kielet, mitä teille sanotaan!" (Dan.3:4)

Ahoj!

Odotimme jännittyneitä Michalin ja Stanon saapumista lentokentälle. Emme olleet ihan varmoja minkä näköiset miehet meitä tulisi noutamaan. Sen verran tiesimme, että Michal näyttäisi mahdollisesti Houselta. (Siitä Taru olikin aivan EXTRAinnoissaan.) Onneksi olimme valmistaneet itsellemme kauniin nimikyltin sekä kyltin matkakohteeseemme (kukalla koristettuna). Stano bongasikin meidät pian ja pyysi meitä odottamaan hetken kunnes Michalin lento Dubaista saapuisi kentälle. (Stano ei tosiaan osaa englantia, kuin vain pari hassua sanaa). Pian Michal saapuikin ja lähdimme tyytyväisin mielin kohti erehdyttävästi Rimakon pakua muistuttavaa autoa, jolla matkustimmekin maanteitä pitkin Slovakiaan.

Matka sujui maisemia ihastellessa ! ... tai no niitä maisemia ihastellessa mitä kymmenen jälkeen illalla enää näkyy. Korkeuserot. Ei voi muuta sanoa, kun että WAU ! ja NE LINNAT!  Veti aivan hiljaiseksi. Odotetaan kovasti sitä, että päästään tutkimaan tätä upeaa maata ja sen hienouksia.

Saavuimme noin puoli yhden aikaan yöstä Martiniin suoraan asuntolan oven eteen. Michal siirtyi nukkumaan pitkän päivän jälkeen ja Stano näytti meille seuraavan kolmen kuukauden aikaisen kotimme. Huone 104. Tuli kotoisa olo samantien. Purimme tavaramme ja siirryimmekin heti nukkumaan. Mirva tosin vähän ressaili sitä, kun ei ollut mitään tietoa siitä, että monelta meidän täytyisi herätä ja minne meidän täytyisi mennä ja mitä häh? Taru vain tokaisi "Sä nyt ressaat tätä ihan liikaa. Älä ressaa!"

Heräsimme aamulla herätykseen ja Mirva pinkaisi sängystä salamana ylös ja alkoi suorittamaan aamutoimia, kun Taru puolestaan koomasi vielä pitkän tovin. Kun Tarukin sai elämäänsä vähän virtaa uskaltauduimme poistua huoneestaamme tutkimaan ulkomaailmaa asuntolan sisällä. Löysimme toimiston, josta löysimmekin juuri oikean henkilön, Katkan, neuvomaan elämäämme. Hän esitteli meille rakennuksia ja ihmisiä ja lisää ihmisiä ja ihmiset esittelivät meille lisää ihmisiä. Too many names to remember. Onneksi slovakialaisten nimet on niin helppoja ulkoasultaan. Kyllä me ne EHKÄ kolmessa kuukaudessa opitaan. Katka esitteli meille myös Martinin keskustaa ja antoi hyviä vinkkejä, mistä kannattaa ostaa ruokaa ja mistä vaatteita ja missä syödä jne. Hän myös kertoi, että he ovat suunnitelleet esittelevänsä meille Slovakian kulttuuria myös vähän enemmän, viemällä meidät mm. vuorille, muihin kyliin jne. Saimme tutkia kaupunkia myös omassa rauhassa ja tutustua hiukan ympäristöön. Se oli virkistävää.

Päivän hämmentävin kokemus oli Bohdanin (erään opettajan, jonka jotkut saattavat muistaa Kauniaisista) kohtaaminen. Hän päätti tervehtiä meitä slovakialaisittain, poskisuudelmin. Pienen jäätymisen jälkeen kykenimme kuitenkin onneksi järkevään keskusteluun.

Iltapäivällä käytiin tutustumaan iltapäiväkerhon toimintaan, jonka parissa tulemme tekemään täällä töitä. Lapset halusivat meistä samantien hyppynarun pyörittäjiä. (Tässä kohtaa Taru mietti, että tätäkö hän tulee tekemään seuraavat 3 kuukautta, ammatillinen kasvu? where aaaare you??) He yrittivät myös kovasti puhua meille englantia, vähäisellä kielitaidollaan, joka oli oikein suloista ja mukavaa :) Iltapäiväkerhon toinen vetäjä (se mies, joka on mennyt kaksi viikkoa sitten naimisiin) toi meille tervetuliaisdrinkit (lue. tervetuliaisjäätelöt). Toinen vetäjä (nainen, jonka nimi alkaa ehkä I:llä?) esitteli meille hiukan koulurakennusta ja kertoi meille vähän koulun iltapäivätoiminnasta.

Lopunpäivän olemmekin hiukan ottaneet lepiä, lukeneet ja nukkuneet. Tuskailimme myös sitä, kun meillä ei ollut nettiä. Onneksi kuitenkin naapurihuoneen asukin auttoivat meitä saamaan nettiyhteyden opistopastori Finolta. JEE JEE.


Ps. Suihku on parempi kuin Wienin hostellissa, vaikka täällä suihku ehkä yrittääkin tehdä itsemurhaa.


"Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?" (Ps. 121:1)

Vielä 2 tuntia...

Emme olekaan pariin päivään kirjoittaneet tänne mitään, joten ehkä olisi hyvä päivittää tähän väliin kuulumisia ennen Slovakian puolelle astumista.

FRANZ teki COMEBACKIN ! Eli siis selvennykseksi kaikille, vietimme hostellissa 4 yötä, joista 1 oli sellainen, että saimme nukkua huoneessa kahden. Kyseessä oli siis neljän vuoteen huone. Toisena yönä Franzin lakanat olivat ilmestyneet huoneeseen. Ennen nukkumaanmenoa heitimme läpyskää siitä, että aivan varmasti herättyämme lakanat ovat kadonneet mysteerisesti ! Franz ei saapunut huoneeseen ennen kuin nukahdimme. Aamulla herättyämme Mirvan ensimmäinen kommentti oli: "...mutta missä on Franz?" Emme siis koskaan tavanneet ensimmäistä Franzia.

Seuraavana päivänä toivoimme, että saisimme olla seuraavan yön kahden huoneessamme (Ei Franzia, Ei Franzia..!). Tämä haave oli kuitenkin tuhoontuomittu. Taru kohtasi seuraavan yön Franzin käytävällä. Jostain syystä tämä Franz tuli samaan huoneeseen kanssamme. Myös pakolliset small talkit, kuten "Hello" ja "same room.." tuli vaihdettua. Sitten koitti se suuri kysymys, jota jännityksellä molemmat osapuolet olivat odottaneet: "Where are you from?" Vastaus kuuluikin: "From Finland." Johon vastasimme spontaanisti: "SUOMESTA?????" Franz meni hämilleen ja kyseli, että puhummeko OIKEASTI suomea. Suomalainen Franz oli mukava. Yö meni hyvin.

Eilen kohtasimme kolmannen Franzin. Hän oli tosin jo nukkumassa saavuttuamme huoneeseen n. klo 21 paikallista aikaa. Emme siis voineet bilettää viimeistä iltaa huoneessamme. Harmi. Menimme siis itsekin ajoissa nukkumaan.

Tämä päivä alkoi tuskaisin merkein. Ei olisi millään jaksanut pakata. Hikikarpalot nousivat otsalle jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisimme rehaamaan tavaroitamme pitkin Wieniä KOKO PÄIVÄN. Ketutuskäyrä oli siis varsin korkealla molemmilla tahoilla. Starbucks pelastaa kuitenkin monessa tilanteessa (, mutta Jeesus pelastaa aina!) Onneksi Wieniä on siunattu 10:llä Starbucks-kahvilalla. Kahvikuppien äärellä mieliala ei ollut kovinkaan paljoa vielä kohentunut, kunnes Taru totesi elämäänkyllästyneellä äänensävyllä jotain siitä, että tämäkin voisi olla seikkailun esiaste. Tästä syntyikin termi "Seikkailun esileikki". Ei siitä sen enempää..

12.46 lähti juna Wien Mittestä kohti lentokenttää. (Aiotaan nyt siis lähteä Dubaihin... eikun siis sieltä meidän opettajamme saapuu ottamaan meidät matkaansa) MATKAVINKKI: Kun saavut Wieniin lentokoneella, ÄLÄ KÄYTÄ City Airport Trainia eli CAT-junaa, vaan matkusta sen sijaan S7-paikallisjunalla. Tulee huomattavasti halvemmaksi. CAT-juna maksaisi 9€, kun taas paikallisjunasta tarvitsee maksaa vain 3,60€. Nyt olemmekin viettäneet aikaamme lentokentällä pitkän tovin ja aletaan olla jo voiton puolella ! Onneksi tapasimme täällä myös tuttavia Suomesta niin ei käynyt aika pitkäksi, kun saimme jakaa kuulumisia puolin ja toisin. 

Pian jää taakse Wien hytkyttävine metroineen ja upeine rakennuksineen, tästä alkaa matka kohti uusia seikkailuita uudessa maassa ! (Sacher-kakkua ei syöty, mutta viiniä juotiin.)


"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" (Joos. 1:9)

Mitä tapahtui Franzille..?

Franzista saatte kuulla mahdollisesti lisää myöhemmin, mutta voidaan kertoa, että Wien on mahtava ! Eilen käytiin pyörähtämässä vähän keskustan puolella metrolla ja tänään tutustuttiin Schönbrunnin eläintarhaan. Korkeasaari saattoi hiukan kalveta tämän rinnalla, onhan Schönbrunn sentään maailman vanhin julkinen eläintarha. Taru on tänään potenut hiukan flunssaisaa oloa, mutta ei se ole kauheasti menoa haitannut. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä hiukan kuvia päivästämme (PS. Tää kertoo myös jotain meidän eläintuntemuksestamme):

Elämäänsä kyllästynyt puhveli.. BIISONI. Mikä lie. emt.

Flamingo, flamenco? Miten päin se meni?

AAAATSUWENGAAAAAAA !!!

Joku apina. Älä kysy tarkemmin mikä. KVG.

Se oli IIISOOO kilppari.

Jääkarhutoveri. POLAR BEAR POLAR BEAR POLARPOLARPOLARPOLAR BEAR. Lyrics by Taru

Vatipää-peura.

KUOLA !! <3

Pose-kauris vai mikä lie. Dunno.

Mangusti? Piisami? Rotta? VAI Piisamirotta?

Meritähti. Tää oli tietoa.

Mikä sä oot?

Karhukaveri.

PANDAAA ! Äiti, äiti !! MÄ NÄIN PANDAN! <3

Vihainen pingviini.

Rokotiili-rock.

NOOORSU-kamuliiit <3

Sarvikuono. Se angstas, mut se halus olla meiä kaveri. Se leikki myös bambien kaa.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Tällainen sieltä myös löyty...älä kysy mikä..

Vartin lepi.

"VATIPÄÄ-SORSA !!! pysy paikallas!!"

Valas, panda ja "Äiti-kielsi-minua-ostamasta-pehmopandaa-mutta-ostin-silti" :) (Taru yritti estää)

HIPPOJAAA !!!

1.Moos.1:20-31

"...and also a cat."

Tänään se päivä koitti ! "Hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan." Seikkailumme vierailla mailla alkoi.

Lentoreittimme oli seuraava Helsinki-Riika-Wien. Riian jälkeen alkoi vasta kunnolla tajuamaan, että tässä sitä nyt ollaan ja mennään. Seuraavat 3kk tulisimme viettämään yhdessä 24/7. (AAPUAA!) Toistaiseksi olemme selvinneet ilman suurempia kolhuja ja kahnailuja. Lentokoneessa tapahtui paljon! Ajatuksia pomppi sinne ja tänne.

Eniten keskutelimme ja pohdimme lentokoneessa sen turvallisuuskortin sarjakuvia (siis miksi se mies lähtee kauppaan, mutta ei kuitenkaan tuo sieltä mitään?? Ja sitten se vaan pokkana kävelee pesukoneeseen?? Vaihtoehtoisesti myös uuniin..) Olimme siis hieman väsyneitä.. Toki pohdimme oikeasti myös oikeita ja vakavia asioita. Kuten miksi Mirva ei pääse ikkunapaikalle? Tähänhän luonnollisesti oli selityksenä se, että Taru nyt sattui saamaan ikkunapaikan molemmilla lennoilla. Miksi emme kuitenkaan voineet vaihtaa paikkoja? Tietysti siksi, että jos kone olisi pudonnut, omaisemme olisivat saaneet haudattaviksi väärän ihmisen! Mieti nyt! Jos haluaisit viedä kukkia Tarulle, mutta sitten vietkin niitä vahingossa Mirvalle?! Tästä syystä Mirva ei päässyt ikkunapaikalle. Loogista. Ja myös traagista.



Lentomatkan aikana kuulimme myös hyvin hämmentävän kuulutuksen!!! "Dear passengers. Now you have an opportunity to buy some souvenirs. There are some drinks, handmade jewels, cards and also A CAT." You told me whaaat??? Mutta siis ihan oikeesti niillä oli myös kissa! Ei kuultu väärin. Ja se kissa vilkutti meille tassullaan!!

Vinkkinä: Kun saavutte Wieniin, älkää varatko hostellia kuusesta tai jos nyt kuitenkin olette jo tehneet sen virheen, että varasitte, älkää matkustako sinne 40km taksilla vaan selvittäkää mahdolliset halvemmat yhteydet etukäteen. Jos  kuitenkin otatte sen taksin, varatkaa käteistä. Nostakaa sitä jo lähtiessä Suomesta. Ei meillä muuta (tähän liittyen). Tai oikeestaan vielä sen verran, että taksikuskikin nauroi meille.

Päästiin onnellisesti hostelliin ja kaikki on auvoisaa ja jeejee. Mutta nälkä oli kova! Lähdimme siis etsimään ravintolaa tai muuta vastaavaa. Lähistöltä löytyikin oiva paikka. Tarjoilija ei juurikaan puhunut englantia, mutta saimme maukkaat ateriat eteemme! Mirva myös kehitteli Suomi-angsti-biisin Jaakko-kulta-sävelellä niihin hetkiin, kun tuntuu siltä ettei kukaan ymmärrä ja kaipuu on kova takaisin Suomeen. Sanat menevät näin "I'm from Finland. I'm from Finland. Don't you get it? Don't you get it? I don't understand you. I don't understand you. I'll go home. I'll go home." Niin että tätä Taru joutuu sitten kestämään seuraavat kolme kuukautta.. Ruokailu meni kyllä kivasti ja raflasta jäi hyvä maku suuhun. Maksutilanteessa kohtasimme tosin spontaanin ja hieman äkäisen "NEIN!" -huudon. Jälkeenpäin naureskelimme tällekin tapahtumalle.

Käytiin kaupassa ostamassa kassillinen mässyä ja tänään katsastetaan mahdollisesti vielä leffaa. Huomenna seikkailemme Wienin keskustassa, mutta se on jo sitten ihan toinen tarina.


"Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina." Ps. 121:8

Väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset (alias Taru-ekaluokkalainen-ekaa-päivää-kouluun sekä turisti-Eskimo-Mirva)

Muista kuka olet !

Viime päivinä tunteet ovat olleet herkästi pinnassa. Perhettä ja ystäviä on tultu hyvästeltyä. Ikävä jää sydämeen kaivertamaan. Vaikka kolme kuukautta ei ole pitkä aika, mutta kyllä se tuntuu pitkältä suomalaisille tytöille, jotka eivät ole aikaisemmin olleet noin kauaa poissa kotoa. Kyyneleitä tulee siis väkisin vuodatettua. Tänään vielä viimeiset halaukset ja rutistukset ennen maailmalle lähtöä.


Meillä on hiukan erilaiset matkallelähtö-fiilikset. Taru pomppii seinistä läpi intopiukeana ja Mirva puolestaan käpertyy peittoonsa ja haikeana pohtii ikävää. Tasapainotamme onneksi hyvin toisiamme. Molemmat tulevat kuitenkin varmasti käymään läpi samat tunteet koko reissun aikana ja onneksi tunnemme itseämme sekä toisiamme sen verran, että osaamme valmistautua tulevaan.

Eilen tuli tieto, että vietämme huomisesta (eli torstaista) maanantai-iltaan asti aikaamme Itävallassa, Wienissä, jonka jälkeen meidät tullaan noutamaan Slovakiaan autolla ja mikä parasta, se ei maksa mitään ! Mahtavia tyyppejä noi slovakit :) Joko mennään?!

Ulkomaille lähteminen tuntuu samaan aikaan todella SIISTILTÄ, mutta myös samalla kovin pelottavalta. Uusi kulttuuri, uusi kieli, uudet ihmiset. Miten selviämme tässä ympäristössä hajoamatta siihen, että ainoa ihminen, joka ymmärtää sinua vieraassa maassa on se matkakumppani? Onneksi meillä on kuitenkin toisemme. Uusi maa ja kulttuuri voi tosin viedä myös helposti mukanaan kaikella erilaisuudellaan ja mahtavuudellaan. Tästä huolimatta on hyvä kuitenkin muistaa, missä ne omat juuret ovat ja kuka minä oikeasti olen. Muista paikkasi laumassa! Tähän väliin voisi käyttää suomalaista lähes puhkikulunutta fraasia: Koti on siellä missä on sydämesi.


"Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa." (Ps. 91:9)

Pakkausta ja hajoamista

Viikonloppu meni nopeasti pakkailun merkeissä. Myös pientä kipuilua (noin niinku flunssaa siis) oli ilmassa. Ihan hyvä kyllä sairastaa ennen reissuun lähtöä, ettei siellä tarvii ensimmäisenä etsiytyä apteekkiin tms. Jäätävän kokoinen matkalaukku täyttyi Lahessa. Lohjalla taas täyteen ahdettu rinkka odottaa torstaita.

Pakkaus nostatti pintaan ristiriitaisia tunnetiloja. Lähtö lähenee hurjaa vauhtia (ENÄÄ 3 YÖTÄ!!!!11!) ja matkan alkua ei malttaisi millään odottaa, toisaalta ikävä, ahdistus ja paniikki valtaavat mielen. Mitä minun täytyy pakata mukaan? Mitä minä tarvitsen? Onko siellä kylmä? Monet kengät tarvitsen? Onko kaikki paperit mukana? Missä mun passi on? Kaiken paniikin ja ahdistuksen keskellä näkyy kuitenkin pieni valonpilkahdus. Voimme luottaa siihen, että emme ole lähdössä yksin matkalle. Vaikka meillä on toisemme, mutta mukanamme matkaa silti yläkerran Herra <3 Isännöitsijän joudumme jättämään Suomeen...

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt. 6:34)