Itsepäisyyspäivä Slovakiassa

Aamu valkeni taas liian aikaisin. Hieman olisi tehnyt mieli jäädä vielä nukkumaan, mutta Zilina kutsui. Pyhä Nikolaus oli käynyt ovemme takana yöllä, ja jättänyt meille lahjoja! Olimme siis olleet kilttejä. Jeeijj! Aamupalalle mennessämme kohtasimme Bohdanin, jota tervehdimme hyväntuulisesti. Sitten kuulimmekin takaamme hieman vihaisemman: "Hey dudes!? What happened to the badmintton last night??" Hieman pelästyneinä ja hämmentyneinä katsoimme taaksemme ja huomasimme Benjaminin katselevan meitä. Hämmästykseltämme emme kyenneet sanomaan kuin: "Let's talk about it later.."

Aamupalan jälkeen menimme ulos odottamaan kyytiämme Zilinaan. Siinä ulkona seisoassamme tapahtui seuraavaa:
Taru: "Tuol on joulupukki!"
Mirva: "Ja tuolla on Dusan."
Taru: "Onks Dusan ton joulupukin kaa??"
Ja totta tosiaan hetken kuluttua Dusan, joulupukki ja joku kolmas kaveri tulivat portista pihamaalle, ja Dusan tervehti meitä iloisesti.

Zilinassa vähän shoppailimme vielä viimehetkenostoksia ja tulikin löydettyä vaikka ja mitä! Niistä ostoista emme nyt sen enempää kerro, koska kyseessä saattaa olla jotakin tulaisiin liittyvää. Mene ja tiedä.. Yksi teekauppa vei ihan täysin Tarun sydämen! Tarvii varmaan vielä joskus palata Slovakiaan ja Zilinaan.
Shoppailujen jälkeen menimme takaisin yliopistolle pitämään Suomi-esitelmämme. Hyvin meni! Oltiin ihan liekeissä! Kiitoksia sateli (okei, ei sadellut, mutta ainakin se opettaja kiitteli meitä). Oli hauskaa kertoa Suomesta näin itsenäisyyspäivänä. Oli myös mukavaa kuulla Espanjasta ja Turkista! Tarvitsee nekin maat käydä joskus katsastamassa. Pidimme myös toisen, spontaanin Suomi-esitelmän, kun Katka kutsui meidät luennolleen. Hauskaa oli siinäkin luokassa!

Emme jaksaneet jäädä odottamaan Adriania ja Katkaa (heillä oli luentoja n. klo 19 asti), joten kävelimme johdinautopysäkille ja hyppäsimme johdinautoon, joka kuljetti meidän juna-asemalle. Siellä hyppäsimme tuttuun tapaan Kosiceen menevään junaan, ja huokasimme helpotuksesta, kun kohta olisimme jo takaisin kämpillä. Junan konduktööri tuli tarkastamaan lippumme. Saimme hieman hämmentävän käskyn siirtyä toiseen vaunuun. Siirryimme ja aloimme miettiä, miksi. Pian konduktööri tulikin luoksemme ja kertoi, että tämä juna ei pysähdu Vrutkyssa vaan vasta Liptovsky mikulasissa. Sieltä pääsisimme junalla Vrutkyyn, joutuisimme tosin odottamaan 1,5h.

Liptovsky mikulasissa käytimme ajan hyödyksemme, eli pööpöilimme. Löysimme mm. kyltin, jossa luki "1830km Kemi - Fin" Mahtavaa! Onkohan Kemi Liptovsky mikulasin ystävyyskaupunki vai mitä häh?? Kävimme myös Billassa ostamassa vähän ruokaa, kun alkoi hieman olemaan nälkä. Pääsimme vihdoin klo 18.08 oikeaan junaan ja hieman ennen seitsemää olimmekin Vrutkyssa! Vrutkysta bussi Martinin, kämpillä pikainen pyörähdys ja Habibiin iltaa istumaan. Hauskaa oli taas ja jutut olivat ihan omaa luokkaansa! Huomenna mennään porukalla vielä syömään Pasaziin ja se alkais sitten olemaan siinä...

"On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi." (Saarn. 9:17-18)

Ps. Mites teidän muiden itsepäisyyspäivä meni?