"Nää on niitä asioita, joita ei kerrota äidille...paitsi blogissa !"

Olette varmaankin jo intopiukeina odotelleet mitä se meidän viikonloppu toi tullessaan !! Moni teistä varmaan tiesikin jo tai viimeistään tänään sai tietää, että olemme käyneet Kroatiassa oleviemme ystävien tykönä. Matka sinne sujui hyvin... tai no miten sen ottaa. Hengissä ollaan !

Torstaina lähdimme matkaan pirteinä heti aamusta. Vrutkyn asemalla yritimme selvitellä junalippuasioita. Ehdottamassamme yhteydessä oli jotain ongelmia, mutta loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin kouraamme meno-paluulipun Vrutkystä Kutinaan. Pomppasimme junaan ja lähdimme hyvillä mielin matkaan jännityksellä odottaen ystäviemme kohtaamista. Bratislavaan pääsimme helposti ja ehdimme käydä syömässä MÄKKÄRISSÄÄÄ ! Emme olleetkaan käyneet siellä yli kuukauteen. Seuraavaksi suuntasimme matkamme kohti Budapestia. Lähestyessämme määränpäätämme Mirva pohti ääneen: "Mihis nää täällä uskoo?" Siitä sitten seikkailumme lähtikin käyntiin...

Saavuimme juna-asemalle viiden jälkeen ja siellä saimmekin kuulla, että viimeinen juna Zagrebiin lähti viisi minuuttia sitten ja seuraava juna lähtisi seuraavana aamuna 6.30. McCafessa kahvin äärellä pohdimme, mitä tulisimme tekemään seuraavat 13 tuntia. Vaihtoehtoina oli valvoa koko yö Budapestin kaduilla tai mennä lähimpään hostelliin varaamaan huone yöksi. Seikkailunhaluiset maailmanmatkaajat päättivätkin sitten valita näistä ensimmäisen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mirva joutui turvautumaan rakkaan naapurimaamme Ruotsin palveluihin ja ostamaan itselleen takin henkkamaukasta, sillä etelämmässä on lämmin, niin eihän siellä takkia tarvitse.. Kiertelimme pitkin Budapestin katuja alkuillan. Kaupan kautta menimme syömään Burger Kingiin ja siellähän vietimme pari tuntia ennen sulkemista. Burger Kingissä satuimme kuulemaan naapuripöydän keskustelua, kyseessä oli siis jenkkireilaajia: "Bible says....I forgot what the Bible says." Niin. Saatoimme hiukan hymähdellä. Puolenyön aikaan koko yön haahuilu Budapestin kaduilla ei enää kuulostanut hyvältä idealta. Vaikeroimme kylmyyttä sekä väsymystä. Voimme joskus tehdä vielä laulun Tarun lausahduksesta: "Kuolema tulee, kuolema, Budapestin kaduilla." Yö ei kuitenkaan sisältänyt pelkkää haahuilua vaan pidimme myös yhden aikaan raamista paikallisella huoltoasemalla kovaäänisten unkarilaisten tahdittamana. Neljän aikaan alkoi elämä voittaa, (vaikka Kuolema-pulu läheni uhkaavasti) kun pääsimme Rautatieasemalle sisään. Lämpöhuone on ystävä ja silleen. Klo 6.30 matka jatkui unien merkeissä kohti tulevaa..

Unkarin ja Kroatian rajaa ei ole helppo ylittää. Juna pysähtyi metsään ja seisoi siellä tunnin. Sen jälkeen vaunu täyttyi viranomaisista. Niitä oli ainakin 15 ! Ensimmäiset kyselivät passeja, toiset hengaili, kolmannet kysy jälleen passeja ja viimeisenä tuli se pahin: TYMPEÄ NAINEN! Hän epäili koko ajan että meillä oli jotakin tullattavaa, kuten sikareita (lue. tupakkaa) ja alkoholia. Meiltähän niitä tunnetusti löytyy. Viranomaisten jälkeen paikalle saapui konduktööri, joka ilmoitti jokseenkin näin: "Next stop, no train. Bus." Whaat??? Pohdimme asiaa hollantilaisen kanssamatkustajan kanssa ja seuraavalla asemalla lähdimme koittamaan onneamme. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin hyvin Dugo Seloon ja sieltä junalla Kutinaan, jossa meitä olikin Heininevan poeka vastassa.

Kutina oli ihana paikka ja oli todella ihana nähdä poikia ja hiukan sitä, mitä he siellä tekevät. Suuri kiitos isännillemme mukavasta viikonlopusta ! :) Pääsimme maistamaan Ilmarisen lempeässä syleilyssä valmistettuja ruokia sekä kokemaan POCO LOCON. Nam. Sekä kivan jätski-kakku-mestan, jonka nimeä ei just nyt muisteta. Ruoka oli JÄÄÄTÄVÄN hyvää. Kyllä poikien kelpaa ! ps. tsekatkaa Aapon uus profiilikuva. Ruoka tekee ihmeitä... kuten myös photoshop.

Sunnuntaina koitti paluumatka. Kovasti oli rukoiltu sen puolesta ettei ihan 31 tuntia tarvitsisi tällä kertaa matkustaa. Ei tarvinnutkaan, mutta.. niin.. aika on rahaa. Valitsemallamme yhteydellä oli ongelma lippumme kanssa. Saimme tietää, että lippumme ei käy mm. Sloveniassa eikä myöskään Tsekeissä, jossa muuten Bohumin sijaitsee. Rahaa meni kyllä enemmän kuin oli tarkoitus, mutta pääsimme kuitenkin takaisin Martiniin nopeammin kuin olimme kuvitelleet. Kohtasimme matkallamme paljon ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, joita ei valitettavasti kotimaassa niin usein kohtaa. On se Slovenia muuten tosi nätti maa ! Sinne joskus. Rehellisesti sanottuna v-käyrä kävi matkan aikana itse kullakin ajoittain erittäin korkealla... Ennen aamukuutta olimme kuitenkin jo "omassa" sängyssä.

Matkat kestivät yhteensä n. 50h. Kävimme (Slovakia mukaan laskettuna) kuudessa maassa ja neljä kertaa Mäkkärissä. Kaikki yhden viikonlopun aikana.

Poets of the Fallin sanoin:
"Typical of me, that I concentrate on the destination so much that I miss the journey there and back."(Saa nähdä pystyykö tätä matkaa ikinä unohtamaan.)

Budapestin asema, jossa vietimme suurimman osan yöstä.

Lämpöhuone ja väsyneet matkaajat.

Rakkahat.

Mysteerinen Mariborin asema.

"Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:31)