maanantai 31. lokakuuta 2011

Tämä on pieni askel maailmalle, mutta suuri askel minulle !

Olipa kerran päivä kun Taru ja Mirva lähtivät vuorille patikoimaan omin nokkinensa. Kuvat kertokoon puolestaan. Hienoa oli. Kavuttiin 1250m korkeuteen. Nousu oli rankkaa, mutta ei se alas tuleminenkaan helppoa ollut !

















"Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen." (5. Moos. 2:3)
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi31. lokakuuta 2011 klo 15.33

    Vau, tää oli jotenkin tosi ihana ja vaikuttava postaus, kuvineen ja sitten toi Raamatun kohta tuolla lopussa.

    Vaikka, älkää ymmärtäkö väärin, rakastan myös teidän tarinoitanne ja postauksia joissa on enemmän tekstiä! Mut jotenkin kolahti tää nyt tähän hetkeen:)

    VastaaPoista
  2. Johnny F.2. marraskuuta 2011 klo 12.21

    Huh tosi hienoja kuvia, kadehdin! Mä oon samaa mieltä Tildan kanssa, mutta mulle tää sopi tähän kertaan paremmin, kun on rästissä niin monta blogia kuluneen viikon ajalta :D Nopeempaa saada "kuitattua" ;D

    VastaaPoista
  3. Unknown2. marraskuuta 2011 klo 15.36

    Voi tytöt!!! Ihana syksy!!! Niin sitä pitää plikat! Kahdestaan vaan seikkailemaan! ;P

    VastaaPoista
  4. Johanna23. marraskuuta 2011 klo 14.16

    Vähän ku muumien yksinäiset vuoret!! :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)