Perjantaina sanottiin "Heippa!" ja "See you in Heaven!" muutamille tuttaville täällä. Illalla oli nimittäin meidän viimeinen nuorteniltamme, jossa kohtasimme ehkäpä viimeistä kertaa Erikan, Jozefin ja Simonin. Tuli huomattua, että on todella vaikea lähteä tilanteesta, kun sanot "Goodbye. It was nice to meet you. Hope we will see again!". Päästiin kuitenkin halausten jälkeen lähtemään. Nuortenillassa Erika piti opetuksen kananmunista ja resepteistä, joka oli melkoisen puhutteleva ja hyvä. Valitettavasti meidän tulkkimme ei ihan toiminut ja Mirva ei kuullut mitään opetuksesta. Loppuilta pööpöiltiin Tappajamorsiammen toisen osan äärellä.
Lauantaina kävimme Venetsiassa syömässä. Oli aikamoisen täyttävää pizzaa! Muutama pala jäi kumpaiseltakin tähteeksi. Myöhemmin kämpillä katsastimme leffaa ihanan rakkaan naapurimme Itan kanssa! Oli mukavaa ja kaiken huipuksi Ita oli tehnyt meille makoisat leffaherkut! Omnomnom! Leffan jälkeen suuntasimme vielä kaupungille Itan ja jenkkien kanssa, viettämään viimeistä viikonloppuamme Slovakiassa. Keskustelu pyöri meidän Slovakia-kokemustemme ympärillä sekä myös eri maiden jouluperinteiden ja -ruokien! Kaupungilla huitelun jälkeen päädyimme vielä Benjaminin luokse tee-jatkoille, missä Taru sai uuden lempinimen: Miss Hihi. Juttu oli vähän levotonta ja tuli treenattua vatsalihaksia.
Sunnuntaiaamuna heräsimme pirteinä messuun. Valitettavasti äänentoistolaitteissa oli jotakin ongelmaa, emmekä siis kuulleet puoliakaan messusta. Tai siis kuulimme - slovakiksi! Benjamin kyseli Mirvan fiiliksiä messusta, ja vastaus kuului: "Well..it was Slovak!" Messun jälkeen jutustelimme hetken tuttujen kanssa ja sitten suuntasimmekin kirkkokahveille Habibiin (kenties viimeistä kertaa..tänävuonna.!). Huomasimme lähes välittömästi, että jokin oli muuttunut! Habibissa oli uudet, pienemmät (ja kattavammat!!) listat! Horúca čokoládaakin löytyi jos minkämoista! Mirva inspiroituikin kokeilemaan mansikalla maustettua vaihtoehtoa, kun Taru luotti tuttuun ja turvalliseen Latte macchiatoon. Hetken istuskeltuamme ja juteltuamme suljimme oven takanamme. Kuinka lopullista!!
Kämpille päästyämme teimme kaikkea tehokasta (lähinnä siis Suomi-esitelmämme). Mirva myös Skypetti Suomen suuntaan ja Taru turvautui (tai lähinnä Tarun äiti) normipuheluun. Sunnuntai-iltaa lähdimme viettämään vielä ulos Sisan ja Duskon kanssa, kun he eivät edellisenä iltana päässeet mukaan. Suuntasimme "just around the corner" ja päädyimmekin Habibiin! Mikä ihana jälleennäkeminen!! Jouduimme Duskon ristikuulusteluun fiiliksistämme Slovakiassa ja Slovakiasta. Innostuimme myös valokuvailemaan
Tänään heräsimme siihen todellisuuteen, että tällä viikolla olemme jo Suomessa. (Oikeastaan heräsimme tähän ajatukseen juurikin nyt, kun kirjasimme sen tähän.) Uskaltauduimme ulos sateeseen, jotta pääsimme aamupalalle. Heti ulko-oven avattuamme näimme Dusanin juoksevan ohitsemme: "Hello everyboby! Run, run! SWIM! Run!" Eihän tuon tilanteen jälkeen muuta voinut, kuin hymyillä. Aamupalalla Taru piti erittäin koskettavan ja hyvän puheen: "Well..We are leaving.." Otimme myöskin ryhmäkuvan. Aamupalan jälkeen palauduimme hetkiseksi kämpille. Kymmeneltä meillä oli sovittuna Skype-treffit Hannan kanssa. Pienten teknisten ongelmien jälkeen pääsimmekin keskustelemaan! Ihan hyvät arvostelut saimme ainakin harjoittelunohjaajaltamme. Lounaslippujen kanssa oli vähän ongelmia, mutta eipä niistä sen enempää. Saatiin lounasta ja saadaan vielä keskiviikkonakin! Menimme viimeiselle luennollemme Bohdanin kanssa. Tulipahan opittua taas jotain uutta, esimerkiksi, että olemme Bohdanin marsuja. On se Vanha Testamentti ihmeellinen kirja! ..tai siis kirjakokoelma. Pyörähdimme myöskin Teenageclubissa opettamassa hieman suomea näin lähdön kunniaksi. Muuten päivä onkin mennyt pööpöillessä. Tarukin aloitti viimein pakkaamisen! Kohta ollaan Suomessa! OUTOOOO!
"Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job. 19:23-27)
On kyl niin outoo et kohta pitäs palata. Eikä tiiä et onko samanlaista tilaisuutta millon seuraavan kerran, koska vois palata sinne, mistä lähti. Aika hauska toi "See you in Heaven" ;)
VastaaPoista