maanantai 12. syyskuuta 2011

Vielä 2 tuntia...

Emme olekaan pariin päivään kirjoittaneet tänne mitään, joten ehkä olisi hyvä päivittää tähän väliin kuulumisia ennen Slovakian puolelle astumista.

FRANZ teki COMEBACKIN ! Eli siis selvennykseksi kaikille, vietimme hostellissa 4 yötä, joista 1 oli sellainen, että saimme nukkua huoneessa kahden. Kyseessä oli siis neljän vuoteen huone. Toisena yönä Franzin lakanat olivat ilmestyneet huoneeseen. Ennen nukkumaanmenoa heitimme läpyskää siitä, että aivan varmasti herättyämme lakanat ovat kadonneet mysteerisesti ! Franz ei saapunut huoneeseen ennen kuin nukahdimme. Aamulla herättyämme Mirvan ensimmäinen kommentti oli: "...mutta missä on Franz?" Emme siis koskaan tavanneet ensimmäistä Franzia.

Seuraavana päivänä toivoimme, että saisimme olla seuraavan yön kahden huoneessamme (Ei Franzia, Ei Franzia..!). Tämä haave oli kuitenkin tuhoontuomittu. Taru kohtasi seuraavan yön Franzin käytävällä. Jostain syystä tämä Franz tuli samaan huoneeseen kanssamme. Myös pakolliset small talkit, kuten "Hello" ja "same room.." tuli vaihdettua. Sitten koitti se suuri kysymys, jota jännityksellä molemmat osapuolet olivat odottaneet: "Where are you from?" Vastaus kuuluikin: "From Finland." Johon vastasimme spontaanisti: "SUOMESTA?????" Franz meni hämilleen ja kyseli, että puhummeko OIKEASTI suomea. Suomalainen Franz oli mukava. Yö meni hyvin.

Eilen kohtasimme kolmannen Franzin. Hän oli tosin jo nukkumassa saavuttuamme huoneeseen n. klo 21 paikallista aikaa. Emme siis voineet bilettää viimeistä iltaa huoneessamme. Harmi. Menimme siis itsekin ajoissa nukkumaan.

Tämä päivä alkoi tuskaisin merkein. Ei olisi millään jaksanut pakata. Hikikarpalot nousivat otsalle jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisimme rehaamaan tavaroitamme pitkin Wieniä KOKO PÄIVÄN. Ketutuskäyrä oli siis varsin korkealla molemmilla tahoilla. Starbucks pelastaa kuitenkin monessa tilanteessa (, mutta Jeesus pelastaa aina!) Onneksi Wieniä on siunattu 10:llä Starbucks-kahvilalla. Kahvikuppien äärellä mieliala ei ollut kovinkaan paljoa vielä kohentunut, kunnes Taru totesi elämäänkyllästyneellä äänensävyllä jotain siitä, että tämäkin voisi olla seikkailun esiaste. Tästä syntyikin termi "Seikkailun esileikki". Ei siitä sen enempää..

12.46 lähti juna Wien Mittestä kohti lentokenttää. (Aiotaan nyt siis lähteä Dubaihin... eikun siis sieltä meidän opettajamme saapuu ottamaan meidät matkaansa) MATKAVINKKI: Kun saavut Wieniin lentokoneella, ÄLÄ KÄYTÄ City Airport Trainia eli CAT-junaa, vaan matkusta sen sijaan S7-paikallisjunalla. Tulee huomattavasti halvemmaksi. CAT-juna maksaisi 9€, kun taas paikallisjunasta tarvitsee maksaa vain 3,60€. Nyt olemmekin viettäneet aikaamme lentokentällä pitkän tovin ja aletaan olla jo voiton puolella ! Onneksi tapasimme täällä myös tuttavia Suomesta niin ei käynyt aika pitkäksi, kun saimme jakaa kuulumisia puolin ja toisin. 

Pian jää taakse Wien hytkyttävine metroineen ja upeine rakennuksineen, tästä alkaa matka kohti uusia seikkailuita uudessa maassa ! (Sacher-kakkua ei syöty, mutta viiniä juotiin.)


"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" (Joos. 1:9)

2 kommenttia:

  1. Hahahahha ootte ihania! Oon nauranut sikana kun luen teidän postauksia! Kiitos:)

    Siukkiksia Slovakiaan!

    VastaaPoista
  2. awwwwwyyyeeeaaaah, mutta Y U No eat sacher? No ei sillä että itsekään olisin. Mut toisaalta paluu matkalla voi vetää sit rauhas viinii ja sacherii, kun tullaan taas Wienin kautta. Tsemiii! JSS

    VastaaPoista