"...and also a cat."

Tänään se päivä koitti ! "Hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan." Seikkailumme vierailla mailla alkoi.

Lentoreittimme oli seuraava Helsinki-Riika-Wien. Riian jälkeen alkoi vasta kunnolla tajuamaan, että tässä sitä nyt ollaan ja mennään. Seuraavat 3kk tulisimme viettämään yhdessä 24/7. (AAPUAA!) Toistaiseksi olemme selvinneet ilman suurempia kolhuja ja kahnailuja. Lentokoneessa tapahtui paljon! Ajatuksia pomppi sinne ja tänne.

Eniten keskutelimme ja pohdimme lentokoneessa sen turvallisuuskortin sarjakuvia (siis miksi se mies lähtee kauppaan, mutta ei kuitenkaan tuo sieltä mitään?? Ja sitten se vaan pokkana kävelee pesukoneeseen?? Vaihtoehtoisesti myös uuniin..) Olimme siis hieman väsyneitä.. Toki pohdimme oikeasti myös oikeita ja vakavia asioita. Kuten miksi Mirva ei pääse ikkunapaikalle? Tähänhän luonnollisesti oli selityksenä se, että Taru nyt sattui saamaan ikkunapaikan molemmilla lennoilla. Miksi emme kuitenkaan voineet vaihtaa paikkoja? Tietysti siksi, että jos kone olisi pudonnut, omaisemme olisivat saaneet haudattaviksi väärän ihmisen! Mieti nyt! Jos haluaisit viedä kukkia Tarulle, mutta sitten vietkin niitä vahingossa Mirvalle?! Tästä syystä Mirva ei päässyt ikkunapaikalle. Loogista. Ja myös traagista.



Lentomatkan aikana kuulimme myös hyvin hämmentävän kuulutuksen!!! "Dear passengers. Now you have an opportunity to buy some souvenirs. There are some drinks, handmade jewels, cards and also A CAT." You told me whaaat??? Mutta siis ihan oikeesti niillä oli myös kissa! Ei kuultu väärin. Ja se kissa vilkutti meille tassullaan!!

Vinkkinä: Kun saavutte Wieniin, älkää varatko hostellia kuusesta tai jos nyt kuitenkin olette jo tehneet sen virheen, että varasitte, älkää matkustako sinne 40km taksilla vaan selvittäkää mahdolliset halvemmat yhteydet etukäteen. Jos  kuitenkin otatte sen taksin, varatkaa käteistä. Nostakaa sitä jo lähtiessä Suomesta. Ei meillä muuta (tähän liittyen). Tai oikeestaan vielä sen verran, että taksikuskikin nauroi meille.

Päästiin onnellisesti hostelliin ja kaikki on auvoisaa ja jeejee. Mutta nälkä oli kova! Lähdimme siis etsimään ravintolaa tai muuta vastaavaa. Lähistöltä löytyikin oiva paikka. Tarjoilija ei juurikaan puhunut englantia, mutta saimme maukkaat ateriat eteemme! Mirva myös kehitteli Suomi-angsti-biisin Jaakko-kulta-sävelellä niihin hetkiin, kun tuntuu siltä ettei kukaan ymmärrä ja kaipuu on kova takaisin Suomeen. Sanat menevät näin "I'm from Finland. I'm from Finland. Don't you get it? Don't you get it? I don't understand you. I don't understand you. I'll go home. I'll go home." Niin että tätä Taru joutuu sitten kestämään seuraavat kolme kuukautta.. Ruokailu meni kyllä kivasti ja raflasta jäi hyvä maku suuhun. Maksutilanteessa kohtasimme tosin spontaanin ja hieman äkäisen "NEIN!" -huudon. Jälkeenpäin naureskelimme tällekin tapahtumalle.

Käytiin kaupassa ostamassa kassillinen mässyä ja tänään katsastetaan mahdollisesti vielä leffaa. Huomenna seikkailemme Wienin keskustassa, mutta se on jo sitten ihan toinen tarina.


"Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina." Ps. 121:8

Väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset (alias Taru-ekaluokkalainen-ekaa-päivää-kouluun sekä turisti-Eskimo-Mirva)