Six stinky friends in HighTatras

Viikonloppu koitti ja retki Tatroille oli käsillä. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kävelemään joukkiomme (meidän lisäksi: Ita, Benjamin ja Andrew) kanssa kohti Martinin juna-asemaa. Siellä kohtasimme pienen vastoinkäymisen: juna, jolla meidän oli tarkoitus matkustaa Vrutkyyn ja sieltä Popradiin, oli myöhässä !! Emme tulisi ehtimään ajoissa Vrutkyyn seuraavaan junaan. Hätä keksii keinot, joten Ita soitti meille kyydit Bible Schoolin porukalta. Pääsimme Bohdanin kyydillä. Taru ei varmaan enää ikinä nouse Bohdanin kyytiin, sen verran kaasujalka oli herkässä. Kiire kun tietysti oli. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa junaan ja näin matkamme saattoi kunnolla alkaa.

Popradiin saavuttuamme nousimme tramiin (älkää luottako sanakirjoihin), jolla matkustimme majapaikkaamme. Kyseessä oli paikallisen Christian centerin konferenssikeskus. Kun olimme asettuneet aloilleen niin lähdimme syömään illallista Salas-nimiseen ravintolaan. Siellä joukkioomme liittyi myös Tommy, joka matkusti suoraan Bratislavasta paikan päälle. Nautimme maittavan aterian. Ilta oli levoton ja suomalaisten hervoton luonto paljastui myös uusille ystävillemme, jos ei ollut jo tähän mennessä paljastunut. Suomen kieli aiheutti hilpeyttä myös matkatovereissamme. Japanilta se kuulema vähän kuulostaa tai teletapeilta.

Lauantaina klo 8.30 söimme aamupalaksi pullaleipää hillon ja voin kera. Tuntia myöhemmin odotimme uuta tramia, jolla matkustimme Stary Smokoveciin. Luvassa oli patikointia (anteeksi, kävelyä) vuoristossa. Sää oli sumuinen, joten vuorten huiput olivat usvan peitossa. Nousu oli helpompi, kuin tämän viikon aiemmalla reissullamme Martinske holessa. Joukkioomme liittyi Simon-niminen noin 10-vuotias poika, joka oli erityisen kiinnostunut jenkeistä ja jutteli Itan kanssa lähes koko matkan. Tatrojen edustalla on pitkä kaistale, josta lähes kaikki puut ovat kaatuneet. Tämä johtui vuoden 2006 myrskystä. Maisemia ei voi sanoin kuvailla. Uskomatonta. Se pitää vaan itse nähdä. Vuoristopurot, vesiputoukset, jylhät kallioseinämät, syksyn värjäämät puiden lehdet sekä saasteeton ilma. Unohtamatta tietenkään LUNTA vuorten seinämissä. Korkeutta kertyi tällä kertaa 1300-1400m. Kävimme vuoristomajassa teellä/kahvilla. Alas päästyämme kävimme syömässä vihdoin lounaan n.klo 15 (linner or dunch?). Otimme tramin Strbské Plesoon. Ita halusi näyttää sieltä erään vuoristojärven. Oli hämärää ja valoina toimivat rakennusten valot sekä järven kiertävän polun katulamput. Näkymä oli verrattavissa hiukan isommassa mittakaavassa Granin lampeen. Päivä väistyi iltaan ja olimme väsyneitä ja kaipasimme suihkuun tai vaihtamaan edes vaatteita pitkän päivän jälkeen. Palasimme majapaikkaamme ja otimme tunnin lepiä ja sitten lähdimme Salasiin viettämään iltaa.

Seuraavana aamuna istuimme tuttuun tapaan aamiaisella. Tällä kertaa leipä oli (hiukan) järkevämpää ja päällisiin kuului myös meetvursti sekä tomaatit. Päivän suunnitelmat olivat vielä hiukan auki ja muuttuivat useampaan otteeseen aamupalan aikana. Päivä oli kirkas ja huiput näkyivät !! Uskomaton näkymä. Loppujen lopuksi päädyimme ottamaan jälleen kerran tramin, tällä kertaa Tatranská Poliankaan. Päätimme nousta Tatrojen korkeimman huipun kupeeseen. Nousu oli raskas ja edellisen päivän kävelyt tuntuivat vielä jaloissa. Pukeutuminen oikealla tavalla on haastavaa. Millaiset kengät olisi hyvät? Onko liikaa vaatetta päällä vai onko liian vähän? Tuleeko ylhäällä kylmä vai mitä häh? Mitä muuta tarvitsen mukaan? Vinkkinä kaikille: ottakaa mukaan AINA vesipullo. Tällä kertaa meillä onnettomilla matkalaisilla ei ollut kellään sellaista mukana. Matkan varrella onneksi kohtasimme vuoristopuron jossa osa meistä virkistäytyi. Kun määränpäämme alkoi häämöttää ottivat Tommy ja Andrew spurtin loppuun ja me muut tallustimme perässä. Jos maisemat olivat olleet edellisenä päivänä upeita niin... WOU! Nyt ne olivat vielä mahtavammat ja upeammat. LUNTA pystyi koskettamaan!! Ylhäällä ihastelimme maisemia siellä olevalta hotellilta sekä nautimme lounaan. PS. Kohtasimme EHKÄ suomalaisen.. tai ainakin sillä oli reppu, jossa luki "Suomen matkatoimisto". Emme uskaltaneet/halunneet kysyä mitään tai sanoa moi. Alas tuleminen on huomattavasti nopeampaa, kuin ylös meneminen, mutta se on kuitenkin hankalampaa. Jalat ovat väsyneet ylös menemisestä ja alamaasto ei edistä asiaa yhtään. Selvisimme kuitenkin ! Reissun jälkeen majapaikkaan pakkaamaan tavarat ja sitten junalla kohti Martinia !

Reissusta tekisi mieli kertoa ummet ja lammet, mutta monet sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Meillä oli mukavaa ja hauskaa yhdessä ja oli hienoa tutustua ihmisiin paremmin tuon reissun aikana. Jos kertoisimme kaiken maailman jutut yksityiskohtaisesti niin tätä merkintää ei varmaan kukaan jaksaisi lukea. Ne jäävät siis hyvinä muistoina sydämeen :) Ps. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Ennen toi polku oli ympäröity puilla.

IIIH!

LUNTA!

Tollasia siellä oli!!

"Lampi"

Näkymä majapaikan ikkunasta!

Tonne mentiin!!

Siellä näkyy määränpää!!

Jälvi <3 !

Six stinky friends in High Tatras: Taru, Benjamin, Andrew, Mirva, Tommy and Ita!

1670m!!!!

Tram-linjasto (?) !!

"Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus." (Apt. 17:29)