Keskiviikkona elimme viimeisiä hetkiämme Martinissa. Adrian piti meille testin, johon emme olleet kovin hyvin valmistautuneet. Testi meni kuitenkin hyvin ja voimme tyytyväisin mielin nyt sanoa, että olemme hyvillä arvosanoilla suorittaneet yliopistotasoiset kurssit. JEI! Pitäisikö sittenkin lähteä opiskelemaan teologiaa? Ulkomaille?
Menimme viimeistä kertaa iltapäiväkerhoon. Siellä otimme lasten kanssa ryhmäkuvia ja leikimme. Saimme myös ruusut lahjaksi lapsilta. Tämän jälkeen koitti kohtalon hetki. Arviointikeskustelu Adrianin, Dusanin ja Itan kanssa. O-ou. Hämmentävin arviointikeskustelu ikinä. Slovakit puhuivat keskenään slovakkia ja lopulta Adrian tiivisti meille heidän sanomisensa. Se oli jännittävää. Hyvät arvioinnit tulikin. Loppupäivän vietimme pakkaillen tavaroita sekä menimme vielä syömään ulos ystäviemme kanssa.
Torstaiaamu koitti liian äkkiä. Olimme varautuneet loistavasti siihen, että tänä aamuna saattaisi kyyneleet vierähtää poskille, joten ei meikkiä. Kävimme sanomassa hyvästejä ihmisille Bible Schoolilla ja itkuhan siinä tuli. Saimme Dusanilta Kofolat matkaevääksi. Pääsimme huoltomiehen ajaman Saphiran kyydillä Wieniin asti. Matka sujui pääasiassa itkien hiljaisuudessa.
Adrian oli jättänyt meille käsityksen, että meidän pitäisi maksaa huoltomiehelle kyydeistä, hän ei kuitenkaan huolinyt rahaa maksuksi ja kätteli meitä ja lähti ajamaan takaisin Martiniin. Kovin ystävällistä häneltä. Wienin lentokentällä koitti jännitysmomentti. Paljon ylimääräistä joutuisimmekaan maksamaan matkatavaroista (tai lähinna Mirva, jolla oli iso matkalaukku, jossa oli kyllä tilaa, mutta vaikea arvioida sallittua 20kg). Check-in-luukulla ei kuitenkaan jostain syystä punnittu matkatavaroita niin pääsimme huolettomasti jatkamaan matkaamme. Lennot sujuivat hyvin paitsi Riiassa lähdimme hiukan myöhässä, mutta pääasiassa lennot olivat ajallaan ja sujuivat moitteettomasta. Ensimmäiset suomen kielen sanat kuulimme jo Wienissä. Se oli outoa. Olimmehan kuulleet vain toisemme puhuvan suomea niin oli outoa kuulla sitä muuallakin. Suomessa meitä oli perhettä ja ystäviä vastassa ja pääsimme kumpainenkin omiin koteihimme. Olimme päättäneet punnita matkatavaramme, jota saattoivat painaa yli rajoitusten. Mirvan matkalaukun todellinen paino oli 27,5kg...hups. Olisi vissiin täytynyt maksaa ylimääräistä. Tarun käsimatkatavarat olivat puolestaan 10kg.. niitä ei ilmeisesti missään vaiheessa punnitakaan.?
Viimeisen blogipäivityksemme otsikoksemme valitsimme Nelly Furtadon muutaman vuoden takaisen tutun tsipaleen. Viimeisenä päivänä Suomessa ennen Slovakiaan lähtöä ajoimme autolla kohti Tarun kotia. Taru päätti laittaa radion päälle ja tokaisi: "Se biisi joka soi radiossa on meidän harkkabiisi." Ja sieltähän se tuli All good things (Come to an end) - Nelly Furtado.
Tuona samaisena hetkenä emme vielä tienneet mitä harjoittelustamme tulisi. Siitä tuli meille molemmille elämämme unohtumattomimpia hetkiä. Voimme aina hyvillä mielin muistella yhteistä aikaamme Slovakiassa, sekä niitä mahtavia ihmisiä, joita saimme siellä kohdata. Solmitut hyvät ihmissuhteet eivät toivottavasti kuitenkaan jää tähän vaan tulemme kohtaamaan heitä tulevaisuudessakin vierailun merkeissä. Tai ainakin viimeistään taivaassa, niin kuin ystävämme Jozef sanoi.
PS. Suuri kiitos blogimme lukijoille. Toivottavasti saitte jotain irti siitä mitä olemme Slovakiassa kokeneet ja tehneet. Tapaamme ehkä jatkossa toisenlaisen blogin merkeissä. Siitä lisää sittemin.
"Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä." (Ilm. 21:6)
maanantai 12. joulukuuta 2011
tiistai 6. joulukuuta 2011
Itsepäisyyspäivä Slovakiassa
Aamu valkeni taas liian aikaisin. Hieman olisi tehnyt mieli jäädä vielä nukkumaan, mutta Zilina kutsui. Pyhä Nikolaus oli käynyt ovemme takana yöllä, ja jättänyt meille lahjoja! Olimme siis olleet kilttejä. Jeeijj! Aamupalalle mennessämme kohtasimme Bohdanin, jota tervehdimme hyväntuulisesti. Sitten kuulimmekin takaamme hieman vihaisemman: "Hey dudes!? What happened to the badmintton last night??" Hieman pelästyneinä ja hämmentyneinä katsoimme taaksemme ja huomasimme Benjaminin katselevan meitä. Hämmästykseltämme emme kyenneet sanomaan kuin: "Let's talk about it later.."
Aamupalan jälkeen menimme ulos odottamaan kyytiämme Zilinaan. Siinä ulkona seisoassamme tapahtui seuraavaa:
Taru: "Tuol on joulupukki!"
Mirva: "Ja tuolla on Dusan."
Taru: "Onks Dusan ton joulupukin kaa??"
Ja totta tosiaan hetken kuluttua Dusan, joulupukki ja joku kolmas kaveri tulivat portista pihamaalle, ja Dusan tervehti meitä iloisesti.
Zilinassa vähän shoppailimme vielä viimehetkenostoksia ja tulikin löydettyä vaikka ja mitä! Niistä ostoista emme nyt sen enempää kerro, koska kyseessä saattaa olla jotakin tulaisiin liittyvää. Mene ja tiedä.. Yksi teekauppa vei ihan täysin Tarun sydämen! Tarvii varmaan vielä joskus palata Slovakiaan ja Zilinaan.
Shoppailujen jälkeen menimme takaisin yliopistolle pitämään Suomi-esitelmämme. Hyvin meni! Oltiin ihan liekeissä! Kiitoksia sateli (okei, ei sadellut, mutta ainakin se opettaja kiitteli meitä). Oli hauskaa kertoa Suomesta näin itsenäisyyspäivänä. Oli myös mukavaa kuulla Espanjasta ja Turkista! Tarvitsee nekin maat käydä joskus katsastamassa. Pidimme myös toisen, spontaanin Suomi-esitelmän, kun Katka kutsui meidät luennolleen. Hauskaa oli siinäkin luokassa!
Emme jaksaneet jäädä odottamaan Adriania ja Katkaa (heillä oli luentoja n. klo 19 asti), joten kävelimme johdinautopysäkille ja hyppäsimme johdinautoon, joka kuljetti meidän juna-asemalle. Siellä hyppäsimme tuttuun tapaan Kosiceen menevään junaan, ja huokasimme helpotuksesta, kun kohta olisimme jo takaisin kämpillä. Junan konduktööri tuli tarkastamaan lippumme. Saimme hieman hämmentävän käskyn siirtyä toiseen vaunuun. Siirryimme ja aloimme miettiä, miksi. Pian konduktööri tulikin luoksemme ja kertoi, että tämä juna ei pysähdu Vrutkyssa vaan vasta Liptovsky mikulasissa. Sieltä pääsisimme junalla Vrutkyyn, joutuisimme tosin odottamaan 1,5h.
Liptovsky mikulasissa käytimme ajan hyödyksemme, eli pööpöilimme. Löysimme mm. kyltin, jossa luki "1830km Kemi - Fin" Mahtavaa! Onkohan Kemi Liptovsky mikulasin ystävyyskaupunki vai mitä häh?? Kävimme myös Billassa ostamassa vähän ruokaa, kun alkoi hieman olemaan nälkä. Pääsimme vihdoin klo 18.08 oikeaan junaan ja hieman ennen seitsemää olimmekin Vrutkyssa! Vrutkysta bussi Martinin, kämpillä pikainen pyörähdys ja Habibiin iltaa istumaan. Hauskaa oli taas ja jutut olivat ihan omaa luokkaansa! Huomenna mennään porukalla vielä syömään Pasaziin ja se alkais sitten olemaan siinä...
"On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi." (Saarn. 9:17-18)
Ps. Mites teidän muiden itsepäisyyspäivä meni?
Aamupalan jälkeen menimme ulos odottamaan kyytiämme Zilinaan. Siinä ulkona seisoassamme tapahtui seuraavaa:
Taru: "Tuol on joulupukki!"
Mirva: "Ja tuolla on Dusan."
Taru: "Onks Dusan ton joulupukin kaa??"
Ja totta tosiaan hetken kuluttua Dusan, joulupukki ja joku kolmas kaveri tulivat portista pihamaalle, ja Dusan tervehti meitä iloisesti.
Zilinassa vähän shoppailimme vielä viimehetkenostoksia ja tulikin löydettyä vaikka ja mitä! Niistä ostoista emme nyt sen enempää kerro, koska kyseessä saattaa olla jotakin tulaisiin liittyvää. Mene ja tiedä.. Yksi teekauppa vei ihan täysin Tarun sydämen! Tarvii varmaan vielä joskus palata Slovakiaan ja Zilinaan.
Shoppailujen jälkeen menimme takaisin yliopistolle pitämään Suomi-esitelmämme. Hyvin meni! Oltiin ihan liekeissä! Kiitoksia sateli (okei, ei sadellut, mutta ainakin se opettaja kiitteli meitä). Oli hauskaa kertoa Suomesta näin itsenäisyyspäivänä. Oli myös mukavaa kuulla Espanjasta ja Turkista! Tarvitsee nekin maat käydä joskus katsastamassa. Pidimme myös toisen, spontaanin Suomi-esitelmän, kun Katka kutsui meidät luennolleen. Hauskaa oli siinäkin luokassa!
Emme jaksaneet jäädä odottamaan Adriania ja Katkaa (heillä oli luentoja n. klo 19 asti), joten kävelimme johdinautopysäkille ja hyppäsimme johdinautoon, joka kuljetti meidän juna-asemalle. Siellä hyppäsimme tuttuun tapaan Kosiceen menevään junaan, ja huokasimme helpotuksesta, kun kohta olisimme jo takaisin kämpillä. Junan konduktööri tuli tarkastamaan lippumme. Saimme hieman hämmentävän käskyn siirtyä toiseen vaunuun. Siirryimme ja aloimme miettiä, miksi. Pian konduktööri tulikin luoksemme ja kertoi, että tämä juna ei pysähdu Vrutkyssa vaan vasta Liptovsky mikulasissa. Sieltä pääsisimme junalla Vrutkyyn, joutuisimme tosin odottamaan 1,5h.
Liptovsky mikulasissa käytimme ajan hyödyksemme, eli pööpöilimme. Löysimme mm. kyltin, jossa luki "1830km Kemi - Fin" Mahtavaa! Onkohan Kemi Liptovsky mikulasin ystävyyskaupunki vai mitä häh?? Kävimme myös Billassa ostamassa vähän ruokaa, kun alkoi hieman olemaan nälkä. Pääsimme vihdoin klo 18.08 oikeaan junaan ja hieman ennen seitsemää olimmekin Vrutkyssa! Vrutkysta bussi Martinin, kämpillä pikainen pyörähdys ja Habibiin iltaa istumaan. Hauskaa oli taas ja jutut olivat ihan omaa luokkaansa! Huomenna mennään porukalla vielä syömään Pasaziin ja se alkais sitten olemaan siinä...
"On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi." (Saarn. 9:17-18)
Ps. Mites teidän muiden itsepäisyyspäivä meni?
maanantai 5. joulukuuta 2011
Kolme yötä lähtöön on...
Perjantaina sanottiin "Heippa!" ja "See you in Heaven!" muutamille tuttaville täällä. Illalla oli nimittäin meidän viimeinen nuorteniltamme, jossa kohtasimme ehkäpä viimeistä kertaa Erikan, Jozefin ja Simonin. Tuli huomattua, että on todella vaikea lähteä tilanteesta, kun sanot "Goodbye. It was nice to meet you. Hope we will see again!". Päästiin kuitenkin halausten jälkeen lähtemään. Nuortenillassa Erika piti opetuksen kananmunista ja resepteistä, joka oli melkoisen puhutteleva ja hyvä. Valitettavasti meidän tulkkimme ei ihan toiminut ja Mirva ei kuullut mitään opetuksesta. Loppuilta pööpöiltiin Tappajamorsiammen toisen osan äärellä.
Lauantaina kävimme Venetsiassa syömässä. Oli aikamoisen täyttävää pizzaa! Muutama pala jäi kumpaiseltakin tähteeksi. Myöhemmin kämpillä katsastimme leffaa ihanan rakkaan naapurimme Itan kanssa! Oli mukavaa ja kaiken huipuksi Ita oli tehnyt meille makoisat leffaherkut! Omnomnom! Leffan jälkeen suuntasimme vielä kaupungille Itan ja jenkkien kanssa, viettämään viimeistä viikonloppuamme Slovakiassa. Keskustelu pyöri meidän Slovakia-kokemustemme ympärillä sekä myös eri maiden jouluperinteiden ja -ruokien! Kaupungilla huitelun jälkeen päädyimme vielä Benjaminin luokse tee-jatkoille, missä Taru sai uuden lempinimen: Miss Hihi. Juttu oli vähän levotonta ja tuli treenattua vatsalihaksia.
Sunnuntaiaamuna heräsimme pirteinä messuun. Valitettavasti äänentoistolaitteissa oli jotakin ongelmaa, emmekä siis kuulleet puoliakaan messusta. Tai siis kuulimme - slovakiksi! Benjamin kyseli Mirvan fiiliksiä messusta, ja vastaus kuului: "Well..it was Slovak!" Messun jälkeen jutustelimme hetken tuttujen kanssa ja sitten suuntasimmekin kirkkokahveille Habibiin (kenties viimeistä kertaa..tänävuonna.!). Huomasimme lähes välittömästi, että jokin oli muuttunut! Habibissa oli uudet, pienemmät (ja kattavammat!!) listat! Horúca čokoládaakin löytyi jos minkämoista! Mirva inspiroituikin kokeilemaan mansikalla maustettua vaihtoehtoa, kun Taru luotti tuttuun ja turvalliseen Latte macchiatoon. Hetken istuskeltuamme ja juteltuamme suljimme oven takanamme. Kuinka lopullista!!
Kämpille päästyämme teimme kaikkea tehokasta (lähinnä siis Suomi-esitelmämme). Mirva myös Skypetti Suomen suuntaan ja Taru turvautui (tai lähinnä Tarun äiti) normipuheluun. Sunnuntai-iltaa lähdimme viettämään vielä ulos Sisan ja Duskon kanssa, kun he eivät edellisenä iltana päässeet mukaan. Suuntasimme "just around the corner" ja päädyimmekin Habibiin! Mikä ihana jälleennäkeminen!! Jouduimme Duskon ristikuulusteluun fiiliksistämme Slovakiassa ja Slovakiasta. Innostuimme myös valokuvailemaan
Tänään heräsimme siihen todellisuuteen, että tällä viikolla olemme jo Suomessa. (Oikeastaan heräsimme tähän ajatukseen juurikin nyt, kun kirjasimme sen tähän.) Uskaltauduimme ulos sateeseen, jotta pääsimme aamupalalle. Heti ulko-oven avattuamme näimme Dusanin juoksevan ohitsemme: "Hello everyboby! Run, run! SWIM! Run!" Eihän tuon tilanteen jälkeen muuta voinut, kuin hymyillä. Aamupalalla Taru piti erittäin koskettavan ja hyvän puheen: "Well..We are leaving.." Otimme myöskin ryhmäkuvan. Aamupalan jälkeen palauduimme hetkiseksi kämpille. Kymmeneltä meillä oli sovittuna Skype-treffit Hannan kanssa. Pienten teknisten ongelmien jälkeen pääsimmekin keskustelemaan! Ihan hyvät arvostelut saimme ainakin harjoittelunohjaajaltamme. Lounaslippujen kanssa oli vähän ongelmia, mutta eipä niistä sen enempää. Saatiin lounasta ja saadaan vielä keskiviikkonakin! Menimme viimeiselle luennollemme Bohdanin kanssa. Tulipahan opittua taas jotain uutta, esimerkiksi, että olemme Bohdanin marsuja. On se Vanha Testamentti ihmeellinen kirja! ..tai siis kirjakokoelma. Pyörähdimme myöskin Teenageclubissa opettamassa hieman suomea näin lähdön kunniaksi. Muuten päivä onkin mennyt pööpöillessä. Tarukin aloitti viimein pakkaamisen! Kohta ollaan Suomessa! OUTOOOO!
"Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job. 19:23-27)
Lauantaina kävimme Venetsiassa syömässä. Oli aikamoisen täyttävää pizzaa! Muutama pala jäi kumpaiseltakin tähteeksi. Myöhemmin kämpillä katsastimme leffaa ihanan rakkaan naapurimme Itan kanssa! Oli mukavaa ja kaiken huipuksi Ita oli tehnyt meille makoisat leffaherkut! Omnomnom! Leffan jälkeen suuntasimme vielä kaupungille Itan ja jenkkien kanssa, viettämään viimeistä viikonloppuamme Slovakiassa. Keskustelu pyöri meidän Slovakia-kokemustemme ympärillä sekä myös eri maiden jouluperinteiden ja -ruokien! Kaupungilla huitelun jälkeen päädyimme vielä Benjaminin luokse tee-jatkoille, missä Taru sai uuden lempinimen: Miss Hihi. Juttu oli vähän levotonta ja tuli treenattua vatsalihaksia.
Sunnuntaiaamuna heräsimme pirteinä messuun. Valitettavasti äänentoistolaitteissa oli jotakin ongelmaa, emmekä siis kuulleet puoliakaan messusta. Tai siis kuulimme - slovakiksi! Benjamin kyseli Mirvan fiiliksiä messusta, ja vastaus kuului: "Well..it was Slovak!" Messun jälkeen jutustelimme hetken tuttujen kanssa ja sitten suuntasimmekin kirkkokahveille Habibiin (kenties viimeistä kertaa..tänävuonna.!). Huomasimme lähes välittömästi, että jokin oli muuttunut! Habibissa oli uudet, pienemmät (ja kattavammat!!) listat! Horúca čokoládaakin löytyi jos minkämoista! Mirva inspiroituikin kokeilemaan mansikalla maustettua vaihtoehtoa, kun Taru luotti tuttuun ja turvalliseen Latte macchiatoon. Hetken istuskeltuamme ja juteltuamme suljimme oven takanamme. Kuinka lopullista!!
Kämpille päästyämme teimme kaikkea tehokasta (lähinnä siis Suomi-esitelmämme). Mirva myös Skypetti Suomen suuntaan ja Taru turvautui (tai lähinnä Tarun äiti) normipuheluun. Sunnuntai-iltaa lähdimme viettämään vielä ulos Sisan ja Duskon kanssa, kun he eivät edellisenä iltana päässeet mukaan. Suuntasimme "just around the corner" ja päädyimmekin Habibiin! Mikä ihana jälleennäkeminen!! Jouduimme Duskon ristikuulusteluun fiiliksistämme Slovakiassa ja Slovakiasta. Innostuimme myös valokuvailemaan
Tänään heräsimme siihen todellisuuteen, että tällä viikolla olemme jo Suomessa. (Oikeastaan heräsimme tähän ajatukseen juurikin nyt, kun kirjasimme sen tähän.) Uskaltauduimme ulos sateeseen, jotta pääsimme aamupalalle. Heti ulko-oven avattuamme näimme Dusanin juoksevan ohitsemme: "Hello everyboby! Run, run! SWIM! Run!" Eihän tuon tilanteen jälkeen muuta voinut, kuin hymyillä. Aamupalalla Taru piti erittäin koskettavan ja hyvän puheen: "Well..We are leaving.." Otimme myöskin ryhmäkuvan. Aamupalan jälkeen palauduimme hetkiseksi kämpille. Kymmeneltä meillä oli sovittuna Skype-treffit Hannan kanssa. Pienten teknisten ongelmien jälkeen pääsimmekin keskustelemaan! Ihan hyvät arvostelut saimme ainakin harjoittelunohjaajaltamme. Lounaslippujen kanssa oli vähän ongelmia, mutta eipä niistä sen enempää. Saatiin lounasta ja saadaan vielä keskiviikkonakin! Menimme viimeiselle luennollemme Bohdanin kanssa. Tulipahan opittua taas jotain uutta, esimerkiksi, että olemme Bohdanin marsuja. On se Vanha Testamentti ihmeellinen kirja! ..tai siis kirjakokoelma. Pyörähdimme myöskin Teenageclubissa opettamassa hieman suomea näin lähdön kunniaksi. Muuten päivä onkin mennyt pööpöillessä. Tarukin aloitti viimein pakkaamisen! Kohta ollaan Suomessa! OUTOOOO!
"Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." (Job. 19:23-27)
torstai 1. joulukuuta 2011
Tulipa avattua tänään huono ensimmäinen luukku
Alkuviikon yritimme toipua viikonlopun reissusta ja opiskella sekä totuttautua karuun totuuteen, että voimme sanoa olevamme ensi viikolla Suomessa. Todella outoa ! Vähän haikeita fiiliksiä alkaa olemaan puolin ja toisin. Mieluusti pitäisivät meidät täällä ja me mieluusti jäisimme tänne. (Valitettavasti) Velvollisuudet kuitenkin Suomessa kutsuvat ja ehkä sinne täytyy tulla valmistumaan, että voi joskus palatakin tänne.
Keskiviikkona oli Bibledaaayyy!!! JEE! Vaikka tiesimme, että se tulisi olemaan Bohdanin tuntien kohdalta viimeinen. Adrian jaksaa vielä ensi viikolla pitää meille viimeisenä päivänämme testin (jihuu!) :) Keskiviikkona tajusimme Adrianin tunnin jälkeen, että vessassamme ei toimi valo! Ajattelimme, että lamppu on palanut ja pitkän harkinnan jälkeen totesimme, että emme voi käyttää pimeää vessaa, joten rehasimme sinne JALKALAMPUN! (Tästä voivat sitten monet historian tutkijat pohtia olenko oikeasti kirjoittanut tämän lauseen, koska se on niin pitkä vai kirjoitinko edes tätä lisäystä? Siinä vasta pulma. JA vielä lisäksi kumpi sen on kirjoittanut. HAHAA!) Palataaksemme asiaan, niin tämä aiheutti meissä SUURTA hilpeyttä loppupäivän ajan (erityisesti Mirvassa, joka tuntui muistelevan jalkalamppua vessassa joka hetkessä). Myöhemmin selvisi, että vika ei ollut ainoastaan meidän vessassamme, vaan myös naapurimme vessassa ei toiminut myöskään valaistus. Onneksemme IHANA slovakialainen huoltomies/talkkari kävi tsekkaamassa missä vika piilee ja huonolla englannilla yritti selittää, että valaistus toimisi viimeistään huomenna (Ihana mies <3). Vaikka meillä piti olla Bohdanin kanssa viimeinen luento, mutta onnellisten sattumien seurauksena emme ehtineet lopettaa luentoa kunnolla ja saamme nauttia vielä ensi viikolla Bohdanin luentoa Jobista ja Saarnaajasta (JES!). Ihana Bohdan <3 "KACIAAAAN!!" Illalla käytiin vielä lastenkuorossa ja nauttimassa illallista Fritossa sekä skypetettiin Masun kaa. (Vain harvat ja valitut ymmärtävät)
Tänään saimme nukkua pitkään, vaikka tosin Taru pinkaisi ylös lähes samantien (lyhyen koomailun jälkeen) herätyksen soitua yhdeksältä. Tänä aamuna ei kummallakaan tuntunut olevan mitään sanottavaa, joten natustelimme hiljaisesti aamupalaa pari sanaa vaihtaen. Viimeinen uskonnontunti. Hurjaa. Askartelimme lapsille ja Lubkalle kortit sekä valitsimme heille Billa-tarrat lahjaksi. Tunnilla askartelimme "paloturvallisen" kynttiläsuojan (mikä lie) sekä paperista omat Adventtikranssit. Lapset ja Lubka kiittelivät meitä paljon (erityisesti Billa-tarroista). Haikeaa oli jättää hyvästejä heille. Toivottavasti vielä jossain yhteydessä kohtaamme heidät !
PS. Ihana huoltomies/talkkari tervehti meitä iloisesti ja korjasi vessan valaistusvian!! <3
Iltapäiväkerhoon menimme tänään vapaaehtoisesti vieraileviksi tähdiksi. Pelasimme Twisteriä sekä helmiaskartelimme (jälleen). Oli hauskaa ja levotonta :) Kahvin ja kaupan kautta kotiin. (Kestaan oli laitettu PALJON joulukoristeita.) Kämpille palattuamme saimme lukea tyrmistyttävää s-postia koulultamme, joka nostatti karvamme pystyyn, aiheutti vihantunteita ja pahaa mieltä. Taas yksi syy lisää minkä takia EI huvittaisi palata Suomeen. Tämän vuoksi purimme aggressiotamme katsomalla elokuvan tappaja-morsiamesta. Quentin Tarantino, kiitos hyvästä elokuvasta. Hyvä päivä kääntyi pahaksi, välillä näinkin päin.
"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." (Saar. 7:14)
Keskiviikkona oli Bibledaaayyy!!! JEE! Vaikka tiesimme, että se tulisi olemaan Bohdanin tuntien kohdalta viimeinen. Adrian jaksaa vielä ensi viikolla pitää meille viimeisenä päivänämme testin (jihuu!) :) Keskiviikkona tajusimme Adrianin tunnin jälkeen, että vessassamme ei toimi valo! Ajattelimme, että lamppu on palanut ja pitkän harkinnan jälkeen totesimme, että emme voi käyttää pimeää vessaa, joten rehasimme sinne JALKALAMPUN! (Tästä voivat sitten monet historian tutkijat pohtia olenko oikeasti kirjoittanut tämän lauseen, koska se on niin pitkä vai kirjoitinko edes tätä lisäystä? Siinä vasta pulma. JA vielä lisäksi kumpi sen on kirjoittanut. HAHAA!) Palataaksemme asiaan, niin tämä aiheutti meissä SUURTA hilpeyttä loppupäivän ajan (erityisesti Mirvassa, joka tuntui muistelevan jalkalamppua vessassa joka hetkessä). Myöhemmin selvisi, että vika ei ollut ainoastaan meidän vessassamme, vaan myös naapurimme vessassa ei toiminut myöskään valaistus. Onneksemme IHANA slovakialainen huoltomies/talkkari kävi tsekkaamassa missä vika piilee ja huonolla englannilla yritti selittää, että valaistus toimisi viimeistään huomenna (Ihana mies <3). Vaikka meillä piti olla Bohdanin kanssa viimeinen luento, mutta onnellisten sattumien seurauksena emme ehtineet lopettaa luentoa kunnolla ja saamme nauttia vielä ensi viikolla Bohdanin luentoa Jobista ja Saarnaajasta (JES!). Ihana Bohdan <3 "KACIAAAAN!!" Illalla käytiin vielä lastenkuorossa ja nauttimassa illallista Fritossa sekä skypetettiin Masun kaa. (Vain harvat ja valitut ymmärtävät)
 |
| Tehtiin tällaset kortit! Kirjoitettii taakke Raamatunkohta Ps.91:11-12 slovakiks. |
 |
| Meiän lapset ja Lubka ! |
PS. Ihana huoltomies/talkkari tervehti meitä iloisesti ja korjasi vessan valaistusvian!! <3
Iltapäiväkerhoon menimme tänään vapaaehtoisesti vieraileviksi tähdiksi. Pelasimme Twisteriä sekä helmiaskartelimme (jälleen). Oli hauskaa ja levotonta :) Kahvin ja kaupan kautta kotiin. (Kestaan oli laitettu PALJON joulukoristeita.) Kämpille palattuamme saimme lukea tyrmistyttävää s-postia koulultamme, joka nostatti karvamme pystyyn, aiheutti vihantunteita ja pahaa mieltä. Taas yksi syy lisää minkä takia EI huvittaisi palata Suomeen. Tämän vuoksi purimme aggressiotamme katsomalla elokuvan tappaja-morsiamesta. Quentin Tarantino, kiitos hyvästä elokuvasta. Hyvä päivä kääntyi pahaksi, välillä näinkin päin.
 |
| Twisterii! |
"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." (Saar. 7:14)
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Teenage mutant ninja pidgeon
Torstaina ja perjantaina verestimme vuoden takaisia muistoja - askartelimme iltapäiväkerhossa helmikrokoja. Meistähän molemmat tunnetusti RAKASTAVAT askartelua (huomatkaa sarkasmi). Oli kuitenkin ihan hauskaa ja sopivan haastavaa opettaa slovakkia puhuvia lapsia laittamaan oikea määrä helmiä oikealla tavalla jne. Ja Tarua ihan hieman harmitti, kun ei ottanut perjantaina kameraa mukaan! Yhden lapsen keskittyminen helmien pujotteluun oli jotain niin mahtavaa. Siitä olisi pitänyt saada kuva!
Perjantain iltapäiväkerhon jälkeen ehdimme hetkisen hengähtää ennen kuin menimme syömään Kiitospäivän ateriaa Bible schoolin porukan kanssa. Virallinen päivähän oli jo torstaina 24.11. (kuukausi jouluaattoon!!), mutta päädyimme päivällistämään vasta perjantaina, mikä oli erittäin hyvä veto. Ruoka oli todella hyvää (miksei Suomessa vietetä kiitospäivää ja syödä samoja ruokia, ku Jenkeissä?) ! Liiasta kalkkunan syömisestä tosin seurasi turkey coma.. Siellä päivällistäessä tuli kyllä erittäin kiitollinen olo kaikista ihmisistä siellä. Miten sitä onkin saanut tutustua näin upeisiin ihmisiin ja päässyt osaksi sitä "perhettä", jolla oltiin Kiitospäivää viettämässä.
Lauantaina herättiin aikaisin ja otettiin bussi Vrútkyyn ja sieltä hypättiin junaan, jonka määränpää oli Bratislava!! Katka oli hankkinut meille majoituksen ja sen lisäksi antanut meille hyvät ja selkeät ohjeet, miten pääsisimme majapaikkaamme. Kuten arvata saatatte, me eksyimme.. Emme tosin pahasti! Otimme vain johdinauton väärään suuntaan. Onneksemme päätepysäkiltä lähtee usein samanmoinen menopeli toiseen suuntaan (ja näin oli Bratislavankin päätepysäkeillä!), joten pääsimme palaamaan lähtöruutuun ja sen ohitse. Katkan ohjeita seuraten löysimmekin varsin helposti majapaikkamme. Sisäänkirjautuminen ja majoittautuminen sujui ilman kummempia ongelmia, vaikka yhteistä kieltä oli vain muutamia sanoja. Nainen oli ihana! ..ehkä myös ymmärtäväinen.
Jätimme osan kamoistamme huoneeseemme (numero 217) ja lähdimme pääkaupungin humuun. Kävimme ensin kierroksen vanhassa kaupungissa. Ihastuttava vanhakaupunki! Aika samanlaista meininkiä kuin missä tahansa muussakin vanhassa kaupungissa. Matkamuisto-liikkeitä tuli myös kierreltyä. Vanhan kaupungin keskusaukiolla oli joulumarkkinat, joissa kävimme pyörähtämässä. Eivät kauheasti eronneet muista markkinoista, joita täällä on tullut nähtyä ja koettua. Ihmisiä oli ihan tuhottoman paljon ! Käytiin myös vanhan kaupungin info-pisteessä kysymässä, missä vessa sijaitsee. Samalla reissulla nappasimme myös Bratislavan kartan mukaamme. Kartan tarkempi tutkiskelu paljasti meille karun totuuden - se oli ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi. Mutta kyllä siitä kuitenkin vähän iloa oli! Koska Mirva osaa vähän ranskaa ja Taru espanjaa.
Kun olimme nähneet kaiken nähtävän vanhassa kaupungissa päätimme etsiä ostoskeskuksen, joita tiesimme olevan ainakin pari kappaletta. Aloimmekin luottavaisin mielin seurata "Shoppingcentre"-kylttejä. Poikkesimme paikallisessa Stockassa, missä oli ihan hyvännäkösiä vaatteita (tosin hyvät olivat hinnatkin). Tämän jälkeen jatkoimme kylttien seuraamista. Kävelimme pimeillä (oikeesti pimeetä tulee joskus viiden aikaan, ja täällä on huonommat katuvalaistukset ku Suomessa) kaduilla, odottaen ostoskeskuksen valoja. No, niitä ei kuulunut eikä näkynyt. Kun askeleiden määrä kasvoi, myös kiukku alkoi kasvaa.. Päätimme kääntyä takaisin ja mennä "Mäkkäri-kadulle" kahville. Päädyimme tosi mukavaan kahvilaan, jonka nimestä meillä ei ole mitään hajua (ei edes silloin, kun sinne päädyimme). Siellä tutkimme karttaa ja wifiä hyödyntäen selvitimme oman sijaintimme sekä kauppakeskusten sijaintia. Kahvin jälkeen kävelimme ehkä 10 min ja pääsimme Eurovea-ostoskeskukseen!! Oli muuten näkemisen ja kokemisen arvoinen ostoskeskus! Luonnollisesti sieltä tarttui ostoksia mukaan.
Shoppailtuamme itsemme näännyksiin, kävimme ostamassa ilta- ja aamupalaa, minkä jälkeen laahustimme väsyneinä takaisin majapaikkaamme ilman sen suurempia seikkailuita. Väsymys alkoi painaa ja juttujen taso oli ehkä semmoisissa sfääreissä, ettei niistä sen enempää tule kirjoittaa tänne. Hylkeet, toukat ja hirven metsästäjät olivat keskustelussamme vahvasti läsnä. Jossain vaiheessa nukahdimme tai ainakin "nukahdimme". Taru näki hyvin levottomia unia (mm. YouTube-videosta, jossa Mirva ja Veera seikkailivat Portugalissa.. Videoon sisältyi myös valas. Kyselkää tarkempia yksityiskohtia, jos kiinnostaa).
Heräsimme sunnuntainakin aikaisin, sillä tavoitteena ja pyrkimyksenä oli ehtiä tehdä vielä paljon ennen klo 13.57 lähtevää paluujunaamme. Yhdeksän jälkeen kirjauduimme ulos majapaikastamme, mikä oli yllättävän haastavaa, mutta onnistui kuitenkin hyvin. Suuntasimme Bratislavan linnaan. Aaah! Ihana linna! Juurikaan mitään emme tosin nähneet, sillä melkoinen sumu rajasi näkyvyyden noin viiteen metriin. Emme myöskään menneet sisälle linnaan, kun ulkopuolellakin riitti tarpeeksi ihmeteltävää. Aikamme siellä pyörittyämme suuntasimme vanhaan kaupunkiin, missä kierreltiin vähän lisää matkamuisto-myymälöitä ja ostettiin viimeisetkin matkamuistot. Söimme lounaan, shoppailimme hieman ja sitten alkoikin olla jo aika suunnata kohti rautatieasemaa ja Vrútkyn junaa (matkalla näimme mutanttipulun!). Jalat huusivat: "Hoosianna, Daavidin poika..!" (Adventin kunniaksi). Junassa saimme seuraksemme Sisan, joka oli myöskin viettänyt viikonloppuaan Bratislavassa. Melkoinen yhteensattuma! Kämpille päästiin hyvin ja turvaisasti. Mukava reissu oli. Tarvitsee varmaan vielä joskus tulevaisuudessa käydä katsastamassa Bratislavaa tarkemmin.
"Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä" (Jes. 62:10-12)
 |
| Kiitospäivän viettoa |
Lauantaina herättiin aikaisin ja otettiin bussi Vrútkyyn ja sieltä hypättiin junaan, jonka määränpää oli Bratislava!! Katka oli hankkinut meille majoituksen ja sen lisäksi antanut meille hyvät ja selkeät ohjeet, miten pääsisimme majapaikkaamme. Kuten arvata saatatte, me eksyimme.. Emme tosin pahasti! Otimme vain johdinauton väärään suuntaan. Onneksemme päätepysäkiltä lähtee usein samanmoinen menopeli toiseen suuntaan (ja näin oli Bratislavankin päätepysäkeillä!), joten pääsimme palaamaan lähtöruutuun ja sen ohitse. Katkan ohjeita seuraten löysimmekin varsin helposti majapaikkamme. Sisäänkirjautuminen ja majoittautuminen sujui ilman kummempia ongelmia, vaikka yhteistä kieltä oli vain muutamia sanoja. Nainen oli ihana! ..ehkä myös ymmärtäväinen.
Jätimme osan kamoistamme huoneeseemme (numero 217) ja lähdimme pääkaupungin humuun. Kävimme ensin kierroksen vanhassa kaupungissa. Ihastuttava vanhakaupunki! Aika samanlaista meininkiä kuin missä tahansa muussakin vanhassa kaupungissa. Matkamuisto-liikkeitä tuli myös kierreltyä. Vanhan kaupungin keskusaukiolla oli joulumarkkinat, joissa kävimme pyörähtämässä. Eivät kauheasti eronneet muista markkinoista, joita täällä on tullut nähtyä ja koettua. Ihmisiä oli ihan tuhottoman paljon ! Käytiin myös vanhan kaupungin info-pisteessä kysymässä, missä vessa sijaitsee. Samalla reissulla nappasimme myös Bratislavan kartan mukaamme. Kartan tarkempi tutkiskelu paljasti meille karun totuuden - se oli ranskaksi, espanjaksi ja italiaksi. Mutta kyllä siitä kuitenkin vähän iloa oli! Koska Mirva osaa vähän ranskaa ja Taru espanjaa.
Kun olimme nähneet kaiken nähtävän vanhassa kaupungissa päätimme etsiä ostoskeskuksen, joita tiesimme olevan ainakin pari kappaletta. Aloimmekin luottavaisin mielin seurata "Shoppingcentre"-kylttejä. Poikkesimme paikallisessa Stockassa, missä oli ihan hyvännäkösiä vaatteita (tosin hyvät olivat hinnatkin). Tämän jälkeen jatkoimme kylttien seuraamista. Kävelimme pimeillä (oikeesti pimeetä tulee joskus viiden aikaan, ja täällä on huonommat katuvalaistukset ku Suomessa) kaduilla, odottaen ostoskeskuksen valoja. No, niitä ei kuulunut eikä näkynyt. Kun askeleiden määrä kasvoi, myös kiukku alkoi kasvaa.. Päätimme kääntyä takaisin ja mennä "Mäkkäri-kadulle" kahville. Päädyimme tosi mukavaan kahvilaan, jonka nimestä meillä ei ole mitään hajua (ei edes silloin, kun sinne päädyimme). Siellä tutkimme karttaa ja wifiä hyödyntäen selvitimme oman sijaintimme sekä kauppakeskusten sijaintia. Kahvin jälkeen kävelimme ehkä 10 min ja pääsimme Eurovea-ostoskeskukseen!! Oli muuten näkemisen ja kokemisen arvoinen ostoskeskus! Luonnollisesti sieltä tarttui ostoksia mukaan.
 |
| Eurovea-ostoskeskus |
Shoppailtuamme itsemme näännyksiin, kävimme ostamassa ilta- ja aamupalaa, minkä jälkeen laahustimme väsyneinä takaisin majapaikkaamme ilman sen suurempia seikkailuita. Väsymys alkoi painaa ja juttujen taso oli ehkä semmoisissa sfääreissä, ettei niistä sen enempää tule kirjoittaa tänne. Hylkeet, toukat ja hirven metsästäjät olivat keskustelussamme vahvasti läsnä. Jossain vaiheessa nukahdimme tai ainakin "nukahdimme". Taru näki hyvin levottomia unia (mm. YouTube-videosta, jossa Mirva ja Veera seikkailivat Portugalissa.. Videoon sisältyi myös valas. Kyselkää tarkempia yksityiskohtia, jos kiinnostaa).
 |
| Linna ja tuleva linnanneito |
 |
| Tänään lopetamme näihin kuviin ja näihin maisemiin.! |
"Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä" (Jes. 62:10-12)
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Hello Finland ! We are alive :)
Viime viikon tiistaina Mirva alkoi metsästää kämppää Suomesta. Laulettiin myös veisuja Elämän siiville -laulukirjasta, kun saatiin semmoinen postissa maanantaina!
Keskiviikko..BIBLEDAY ! Meiän ei kuulemma pidä lopettaa opiskeluja vielä vuoden päästä. Yale, Harvard tai Oxford kutsuu! Ei ollu lastenkuoroa.
Torstaina oli Velvet revolution (siis vapaapäivä kaikilla koko Slovakiassa). Torstaina valmistimme friteerattua juustoa. Omnomnom! Juhlistimme vapaapäivää vielä menemällä acapella-konserttiin Itan ja Benjaminin kanssa. Kohtasimme myös norjalaisen tuttavamme Stianin ja hän heitti kanssamme nyrreä ! Ihana Stian! Acapella-yhtye oli ihan huippu (Fragile) ja todellakin hintansa veroinen. Konsertin jälkeen mentiin vielä Habibiin jammailee Itan kanssa "Move like jagger". Superhuippuilta!
Perjantaina iltapäiväkerhoa (katottiin Alvin & the chipmunks 2 ja aloitettiin Ice Age 3:a..slovakiksi. Oli kyl ihan hauskaa! Dubattiin niitä suomeksi!). Taru pääsi myös pelailemaan futista orpokodin lasten kanssa, kun Mirva pomppi trampoliinilla Marekin kanssa. Päivä oli pitkä ja väsyttävä. Illalla katsottiin leffaa vielä kämpillä (My blueberrynights <3).
Lauantaina nukuttiin piiiiitkään. Aah! Käytiin kiinalaisessa syömässä. Pistäydyttiin myös Billassa vähän shoppailemassa ja kohdattiin reissun aikana tyyliin kaikki meidän tutut. Kauppareissun päätteeksi oltiin vielä henkisenä tukena, kun Ita soitti hätänumeroon. Illalla piti mennä viettämään Tommyn läksiäisiä, mutta sitten kukaan ei jaksanutkaan lähteä. Joten me tytöt päädyimme Kestaan kahvittelemaan ja valokuvaamaan Martinin öisille kaduille. Hyvä ilta oli se (itsepäisyyspäivä vol. 2)!
Sunnuntaina kirkkoon ja kirkkokahveille. Kestassa oli tuttu tarjoilija, joten saimme ihan uskomattoman hyvää palvelua ja ihan uskomattoman hyviä kakkuja! Kahvin jälkeen kämpillä alkoikin opiskelu (yllärii!). Sanottiin iltapäivän aikana myös haikeat heipat meidän rakkaalle naapurillemme Tommylle. :< Hän lupasi ilmoittaa, jos koskaan liikkuu Suomen suunnalla, ja me vastaavasti lupasimme kertoa, jos koskaan eksyisimme Chicagoon. On muuten outoa, kun seinän takana on nykyään niin hiljaista.. Ei enää huuteluita Skypessä eikä unissapuhumista tai Coldplayta kello 2 yöllä. Tehtiin naminami mozzarella-wokki ruokaa ja illalla katsastettiin myöskin Ugly truth -leffa.
Maanantai oli..no maanantai (On muuten vaikea sana tuo maanantai). Mirva poti pienoista flunssanalkua ja Taru oli vaan ihan hullun väsynyt (yöllä kannattaa nukkua!). Taru yritti myös urhoollisesti lukea Hebrew Biblea, mutta kysykääpä mitä vaan Hesekielistä tai Joonasta, niin vastauksia ei välttämättä kuulu. Mentiin myös Teenage-clubiin, mikä oli hauskaa! Ja oli kyllä taas todella hyvät kokkailut siellä! Sulkkiksessakin hengailtiin hetkinen. Maanantaina jenkit myöskin kutsuivat meidän aamupalaseurueen (eli siis öö..aika monet työntekijät ja meiät) viettämään Kiitospäivää, joka on siis virallisesti huomenna, mutta syömme kalkkunaa yhdessä vasta perjantai-iltana. Siispä perjantaita odotellessa!! Maanantai-iltana tapahtui myös mystisiä juttuja Fb:ssa ja Skypessä. HMPH !
Eilen Mirva lepäili, kun ei tuo flunssa ihan toivotulla tavalla ollut parantunut. Taru pelasi jalkapalloa iltapäiväkerhossa ja teki jopa kaksi maalia ! Myöskin kärsivällisyyttä tuli harjoiteltua, kun kasa lankaa piti selvittää ja keriä.. Illalla opiskeltiin. Käytiin myös yöllä vähän reflektoivaa keskustelua (mutta kyllä me vähän nukuttiinkin).
Do you know what day it is? BIBLEDAY ! *röyhtäsy* "PAAARDON!" (kyseessä ei ollut kumpikaan meistä!) Love actually. That was our day. Missing V for Vendetta a little.
"Niinä päivinä ei enää sanota: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." "Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo." (Jer. 31:29-30)
Keskiviikko..BIBLEDAY ! Meiän ei kuulemma pidä lopettaa opiskeluja vielä vuoden päästä. Yale, Harvard tai Oxford kutsuu! Ei ollu lastenkuoroa.
Torstaina oli Velvet revolution (siis vapaapäivä kaikilla koko Slovakiassa). Torstaina valmistimme friteerattua juustoa. Omnomnom! Juhlistimme vapaapäivää vielä menemällä acapella-konserttiin Itan ja Benjaminin kanssa. Kohtasimme myös norjalaisen tuttavamme Stianin ja hän heitti kanssamme nyrreä ! Ihana Stian! Acapella-yhtye oli ihan huippu (Fragile) ja todellakin hintansa veroinen. Konsertin jälkeen mentiin vielä Habibiin jammailee Itan kanssa "Move like jagger". Superhuippuilta!
Perjantaina iltapäiväkerhoa (katottiin Alvin & the chipmunks 2 ja aloitettiin Ice Age 3:a..slovakiksi. Oli kyl ihan hauskaa! Dubattiin niitä suomeksi!). Taru pääsi myös pelailemaan futista orpokodin lasten kanssa, kun Mirva pomppi trampoliinilla Marekin kanssa. Päivä oli pitkä ja väsyttävä. Illalla katsottiin leffaa vielä kämpillä (My blueberrynights <3).
Lauantaina nukuttiin piiiiitkään. Aah! Käytiin kiinalaisessa syömässä. Pistäydyttiin myös Billassa vähän shoppailemassa ja kohdattiin reissun aikana tyyliin kaikki meidän tutut. Kauppareissun päätteeksi oltiin vielä henkisenä tukena, kun Ita soitti hätänumeroon. Illalla piti mennä viettämään Tommyn läksiäisiä, mutta sitten kukaan ei jaksanutkaan lähteä. Joten me tytöt päädyimme Kestaan kahvittelemaan ja valokuvaamaan Martinin öisille kaduille. Hyvä ilta oli se (itsepäisyyspäivä vol. 2)!
Sunnuntaina kirkkoon ja kirkkokahveille. Kestassa oli tuttu tarjoilija, joten saimme ihan uskomattoman hyvää palvelua ja ihan uskomattoman hyviä kakkuja! Kahvin jälkeen kämpillä alkoikin opiskelu (yllärii!). Sanottiin iltapäivän aikana myös haikeat heipat meidän rakkaalle naapurillemme Tommylle. :< Hän lupasi ilmoittaa, jos koskaan liikkuu Suomen suunnalla, ja me vastaavasti lupasimme kertoa, jos koskaan eksyisimme Chicagoon. On muuten outoa, kun seinän takana on nykyään niin hiljaista.. Ei enää huuteluita Skypessä eikä unissapuhumista tai Coldplayta kello 2 yöllä. Tehtiin naminami mozzarella-wokki ruokaa ja illalla katsastettiin myöskin Ugly truth -leffa.
Maanantai oli..no maanantai (On muuten vaikea sana tuo maanantai). Mirva poti pienoista flunssanalkua ja Taru oli vaan ihan hullun väsynyt (yöllä kannattaa nukkua!). Taru yritti myös urhoollisesti lukea Hebrew Biblea, mutta kysykääpä mitä vaan Hesekielistä tai Joonasta, niin vastauksia ei välttämättä kuulu. Mentiin myös Teenage-clubiin, mikä oli hauskaa! Ja oli kyllä taas todella hyvät kokkailut siellä! Sulkkiksessakin hengailtiin hetkinen. Maanantaina jenkit myöskin kutsuivat meidän aamupalaseurueen (eli siis öö..aika monet työntekijät ja meiät) viettämään Kiitospäivää, joka on siis virallisesti huomenna, mutta syömme kalkkunaa yhdessä vasta perjantai-iltana. Siispä perjantaita odotellessa!! Maanantai-iltana tapahtui myös mystisiä juttuja Fb:ssa ja Skypessä. HMPH !
Eilen Mirva lepäili, kun ei tuo flunssa ihan toivotulla tavalla ollut parantunut. Taru pelasi jalkapalloa iltapäiväkerhossa ja teki jopa kaksi maalia ! Myöskin kärsivällisyyttä tuli harjoiteltua, kun kasa lankaa piti selvittää ja keriä.. Illalla opiskeltiin. Käytiin myös yöllä vähän reflektoivaa keskustelua (mutta kyllä me vähän nukuttiinkin).
Do you know what day it is? BIBLEDAY ! *röyhtäsy* "PAAARDON!" (kyseessä ei ollut kumpikaan meistä!) Love actually. That was our day. Missing V for Vendetta a little.
"Niinä päivinä ei enää sanota: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." "Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo." (Jer. 31:29-30)
maanantai 14. marraskuuta 2011
Girls do you like tacos? PACO-TARTYY
Ei olla nyt toviin kirjoitettu (viikkoon). Voimme kertoa lyhyesti viime viikon tapahtumia.
Tiistaina vietettiin meidän 2kk-päivää. Siistiä. Juhlistettiin sitä opiskelemalla, iltapäiväkerhossa sekä käytiin syömässä kiinalaisessa ! Hyvää ruokaa oli jälleen kerran ja tällä kertaa jaksettiin jopa syödä lautaset (lähes) tyhjiksi. Ps. Vatipää-slovakit on juonut meidän pikakahvit !! (tai no ne kyllä sietääkin juoda, paitsi siinä tapauksessa jos ei ole parempaa tarjolla, niin se ei ole sallittua.) Pps. Jari on taas mysteerisesti kadonnut !! (Jar on siis paikallinen Fairy.) Ppps. Kohtasimme iltapäiväkerhon jälkeen rakkaan opettajamme Bohdanin karateasussa. Spontaani-reaktio tähän oli siis nauruun purskahtaminen. Reiluako?
Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen testimme Adrianin tunneilta. Olimme valinneet suullisen testin. Saimme kumpainenkin neljä lapuille kirjoitettua kysymystä joihin meidän täytyi vastata suullisesti. Kysymykset eivät olleet kovin vaikeita, mutta kieli toi omat haasteensa vastaamiseen. "Tiedän mikä se on suomeksi, mutta en osaa selittää sitä englanniksi." Selvisimme kuitenkin kunnialla läpi ja meni erittäin hyvin :) HAHAA ! Meille kansainvälisille opiskelijoille Zilinan yliopisto on keksinyt varsin mielikuvituksellisen tehtävän: Esittele kotimaasi ja koulusi slovakialaisille opiskelijoille. EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Arvatkaapas minä päivänä tämä meidän esittelymme on? Kaksi päivää ennen lähtöämme ti 6.12. Mikä olisikaan parempi päivä viettää itsenäisyyspäivää kuin kertomalla ulkomaalaisille rakkaasta kotimaastaan :) Tämä antaa esittelyymme ihan uudenlaisia virikkeitä! Slovakkiparat eivät ehkä halua ikinä astua Suomeen.. PS. Tomas kertoi, että hänen lastensa seinällä on maailmankartta. Suomen kohdalla siellä on hirvi, joulupukki ja ISO alaston mies saunassa. Bohdan teki taas kuolemaa tunnillamme. Päivä jatkui lasten kuorossa lauleskellen ja leikkien :)
Torstaina meillä oli tuttuun tapaan uskonnontunti. Tällä kertaa meitä oli kolme opettajaa ja kaksi oppilasta paikalla. Loimme uutta muovailuvahalla. Taru teki possun, josta ei olisi halunnut luopua, eikä hänen olisi tarvinnutkaan, mutta hän lahjoitti sen kuitenkin toiselle oppilaista ja sai vaihtokaupaksi tämän luomuksen ja halin. Söpöö. Mirva loi siilin ja lahjoitti sen toiselle oppilaista. Näin on iloa jaettu maailmaan. Harjoittelun tavoitteet saavutettu(?). Uskonnontunnin jälkeen tapahtui uutta. Mirva meni käyttämään lahjaksi saadun lahjakortin ja kävi siis ihkaensimmäistä kertaa elämässään manikyyrissä. Jännittävää ! Kivat kynnet on nyt. Ehkä tämä täydentää hänen naiseuttaan. Ps. Tarun naiseutuminen on pieniä viilauksia vaille valmis. Pps. Katottiin illalla Armageddon. Onneks meidän isät (ja olemattomat kihlatut) ei oo öljynporaajia.
Perjantai oli päivä jolloin ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Työntekijät joiden kanssa ollaan normaalisti iltapäiväkerhossa eivät olleet paikalla (tai no toinen heistä oli, mutta viuhotteli ties missä). Mirvalle lapset esittelivät marmorikuulilla erilaisia leveleitä, joita niillä voi suorittaa. WOU! Ihmettelimme ulkona ollessamme kovia mystisiä pamauksia. Paljastui, että Martinissa juhlittiin Martinin nimipäivää markkinatyyppisesti ja pamaukset kuuluivat tykistä. Saatiin vastuullinen tehtävä ja päästiin muutaman lapsen kanssa kiertämään markkinoille. Se oli hauskaa. Nähtiin kotka, pöllö ja jotain muita tirppoja. Kerhon jälkeen käytiin myös itse vähän kiertelemässä markkinoilla ja sen jälkeen mentiin nuorteniltaan. Se oli joku megasuperspektaakkeli-nuortenilta, jossa oli puhumassa slovakialainen Juha Heinonen, tosin ilman pitkiä hiuksia. Mitään ei kyllä ymmärretty, mutta mies oli muuten mukava. Nähtiin Stian ja Stianin kaveri. Se oli kivaa ! Vetäydyttiin pikaisesti iltaman jälkeen kämpille ja saatiinkin kutsu viettämään iltaa Tommyn ja Sisan kanssa. Tommy kertoi tapansa mukaan tarinoita. Viini oli hyvää ja keskustelut olivat mielenkiintoisia. Voivatko nainen ja mies olla keskenään vain ystäviä ystävyyden alusta alkaen?
Lauantaina mentiin Zilinaan shoppaileen. Tavoitteena oli löytää Tarulle kovalevy ja lapaset. Ei tosin löydetty kumpaakaan. Slovakialaiset ei ilmeisesti ole lapas-ihmisiä. Sormikkaita löytyi enemmän ja vähemmän. Kummaa. Mirva löysi housut ja hamosen. Taru löysi tripodin ! Kauppakeskuksessa oli iso kilppari !! Voi sitä raukkaa. Illalla menimme HARLEY DAVIDSON PUBIIn jenkkien sekä Sisan ja Dusanin kanssa !! SIELLÄ OLI TOSI HYVÄÄ RUOKAAA !!! omnomnomnom. Illan teemana oli pyjamabileet ja siellähän 35-50-vuotiaat olivat pukeutuneet pyjamiinsa. Kuulema yläkerrassa olisi ollut myös striptease-esityksiä, mutta päätimme säästää verkkokalvomme siltä. Jatkoimme osan porukan kanssa iltaa vielä Czech Pubissa. Ilta oli hauska !
Sunnuntaina herättiin messuun ja tällä kertaa koitimme ylätasannetta. Mirvalla ei toiminut kuuloke, josta olisi tullut englanninkielinen selostus. Se oli hiukan harmi. Kirkkokahveilla kävimme Kestassa ja kaupan kautta kotiin. Mirvan oli tarkoitus laittaa Tildalle kirjoittamansa kortti postiin, mutta se oli jossain vaiheessa matkaa kadonnut. Se oli harmillista. Söimme pitkästä aikaa Mozzarella-wokkisettii. Se oli hyväää! Katselimme myös elokuvaa ja näin meni kuudes päivä. PS. JARI LÖYTYI!!!
Tänään opiskeluja, Tescoilua ja möllöttelyä. TARU SAI HANKITTUA VIHDOIN JA VIIMEIN KOVALEVYN <3 ja maailma pelastuu!
"Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni." (Jes. 8:14-15)
Tiistaina vietettiin meidän 2kk-päivää. Siistiä. Juhlistettiin sitä opiskelemalla, iltapäiväkerhossa sekä käytiin syömässä kiinalaisessa ! Hyvää ruokaa oli jälleen kerran ja tällä kertaa jaksettiin jopa syödä lautaset (lähes) tyhjiksi. Ps. Vatipää-slovakit on juonut meidän pikakahvit !! (tai no ne kyllä sietääkin juoda, paitsi siinä tapauksessa jos ei ole parempaa tarjolla, niin se ei ole sallittua.) Pps. Jari on taas mysteerisesti kadonnut !! (Jar on siis paikallinen Fairy.) Ppps. Kohtasimme iltapäiväkerhon jälkeen rakkaan opettajamme Bohdanin karateasussa. Spontaani-reaktio tähän oli siis nauruun purskahtaminen. Reiluako?
Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen testimme Adrianin tunneilta. Olimme valinneet suullisen testin. Saimme kumpainenkin neljä lapuille kirjoitettua kysymystä joihin meidän täytyi vastata suullisesti. Kysymykset eivät olleet kovin vaikeita, mutta kieli toi omat haasteensa vastaamiseen. "Tiedän mikä se on suomeksi, mutta en osaa selittää sitä englanniksi." Selvisimme kuitenkin kunnialla läpi ja meni erittäin hyvin :) HAHAA ! Meille kansainvälisille opiskelijoille Zilinan yliopisto on keksinyt varsin mielikuvituksellisen tehtävän: Esittele kotimaasi ja koulusi slovakialaisille opiskelijoille. EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Arvatkaapas minä päivänä tämä meidän esittelymme on? Kaksi päivää ennen lähtöämme ti 6.12. Mikä olisikaan parempi päivä viettää itsenäisyyspäivää kuin kertomalla ulkomaalaisille rakkaasta kotimaastaan :) Tämä antaa esittelyymme ihan uudenlaisia virikkeitä! Slovakkiparat eivät ehkä halua ikinä astua Suomeen.. PS. Tomas kertoi, että hänen lastensa seinällä on maailmankartta. Suomen kohdalla siellä on hirvi, joulupukki ja ISO alaston mies saunassa. Bohdan teki taas kuolemaa tunnillamme. Päivä jatkui lasten kuorossa lauleskellen ja leikkien :)
Torstaina meillä oli tuttuun tapaan uskonnontunti. Tällä kertaa meitä oli kolme opettajaa ja kaksi oppilasta paikalla. Loimme uutta muovailuvahalla. Taru teki possun, josta ei olisi halunnut luopua, eikä hänen olisi tarvinnutkaan, mutta hän lahjoitti sen kuitenkin toiselle oppilaista ja sai vaihtokaupaksi tämän luomuksen ja halin. Söpöö. Mirva loi siilin ja lahjoitti sen toiselle oppilaista. Näin on iloa jaettu maailmaan. Harjoittelun tavoitteet saavutettu(?). Uskonnontunnin jälkeen tapahtui uutta. Mirva meni käyttämään lahjaksi saadun lahjakortin ja kävi siis ihkaensimmäistä kertaa elämässään manikyyrissä. Jännittävää ! Kivat kynnet on nyt. Ehkä tämä täydentää hänen naiseuttaan. Ps. Tarun naiseutuminen on pieniä viilauksia vaille valmis. Pps. Katottiin illalla Armageddon. Onneks meidän isät (ja olemattomat kihlatut) ei oo öljynporaajia.
Perjantai oli päivä jolloin ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Työntekijät joiden kanssa ollaan normaalisti iltapäiväkerhossa eivät olleet paikalla (tai no toinen heistä oli, mutta viuhotteli ties missä). Mirvalle lapset esittelivät marmorikuulilla erilaisia leveleitä, joita niillä voi suorittaa. WOU! Ihmettelimme ulkona ollessamme kovia mystisiä pamauksia. Paljastui, että Martinissa juhlittiin Martinin nimipäivää markkinatyyppisesti ja pamaukset kuuluivat tykistä. Saatiin vastuullinen tehtävä ja päästiin muutaman lapsen kanssa kiertämään markkinoille. Se oli hauskaa. Nähtiin kotka, pöllö ja jotain muita tirppoja. Kerhon jälkeen käytiin myös itse vähän kiertelemässä markkinoilla ja sen jälkeen mentiin nuorteniltaan. Se oli joku megasuperspektaakkeli-nuortenilta, jossa oli puhumassa slovakialainen Juha Heinonen, tosin ilman pitkiä hiuksia. Mitään ei kyllä ymmärretty, mutta mies oli muuten mukava. Nähtiin Stian ja Stianin kaveri. Se oli kivaa ! Vetäydyttiin pikaisesti iltaman jälkeen kämpille ja saatiinkin kutsu viettämään iltaa Tommyn ja Sisan kanssa. Tommy kertoi tapansa mukaan tarinoita. Viini oli hyvää ja keskustelut olivat mielenkiintoisia. Voivatko nainen ja mies olla keskenään vain ystäviä ystävyyden alusta alkaen?
Lauantaina mentiin Zilinaan shoppaileen. Tavoitteena oli löytää Tarulle kovalevy ja lapaset. Ei tosin löydetty kumpaakaan. Slovakialaiset ei ilmeisesti ole lapas-ihmisiä. Sormikkaita löytyi enemmän ja vähemmän. Kummaa. Mirva löysi housut ja hamosen. Taru löysi tripodin ! Kauppakeskuksessa oli iso kilppari !! Voi sitä raukkaa. Illalla menimme HARLEY DAVIDSON PUBIIn jenkkien sekä Sisan ja Dusanin kanssa !! SIELLÄ OLI TOSI HYVÄÄ RUOKAAA !!! omnomnomnom. Illan teemana oli pyjamabileet ja siellähän 35-50-vuotiaat olivat pukeutuneet pyjamiinsa. Kuulema yläkerrassa olisi ollut myös striptease-esityksiä, mutta päätimme säästää verkkokalvomme siltä. Jatkoimme osan porukan kanssa iltaa vielä Czech Pubissa. Ilta oli hauska !
Sunnuntaina herättiin messuun ja tällä kertaa koitimme ylätasannetta. Mirvalla ei toiminut kuuloke, josta olisi tullut englanninkielinen selostus. Se oli hiukan harmi. Kirkkokahveilla kävimme Kestassa ja kaupan kautta kotiin. Mirvan oli tarkoitus laittaa Tildalle kirjoittamansa kortti postiin, mutta se oli jossain vaiheessa matkaa kadonnut. Se oli harmillista. Söimme pitkästä aikaa Mozzarella-wokkisettii. Se oli hyväää! Katselimme myös elokuvaa ja näin meni kuudes päivä. PS. JARI LÖYTYI!!!
Tänään opiskeluja, Tescoilua ja möllöttelyä. TARU SAI HANKITTUA VIHDOIN JA VIIMEIN KOVALEVYN <3 ja maailma pelastuu!
"Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa. Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni." (Jes. 8:14-15)
Tilaa:
Kommentit (Atom)